Aluemestari!

Tänään juostiin itäisen alueen aluemestaruuksista Pieksämäen maastoissa. Tapahtuma oli samaan aikaa myös Pieksämäen Veikkojen 100-vuotisjuhlajuoksu. Osanottajia kisa keräsi kolmen piirin alueelta kaiken kaikkiaan 28.

Säätiedotus lupaili huonoa. Päivästä tulisi kylmä ja märkä. Ihan kurjimpien ennustusten tasolle keli ei yltänyt. Lämpötila pyöri viiden asteen paikkeilla ja sade oli pientä tihkua. Siitä huolimatta rapa lensi ja kaikki kilpailijat pääsevät vähintään kenkä- ja sukkapyykille.

Usein maastokisoissa kuulee napinaa reitin helppoudesta, eihän tämä ole mitään maastojuoksua. Nyt oli eri ääni kellossa. Reitillä riitti nousua, ja ihan kun mäkien jyrkkyydessä ei olisi ollut tarpeeksi tekemistä, ne myös jatkuivat jatkuivat jatkuivat...Huipulle kavuttua käännyttiin lähes poikkeuksetta jyrkkään laskuun. Naiset ja pojat juoksivat 4km, joka tosin oli ehkä lähempänä 3,5km, yhtenä lenkkinä ja miehet kiersivät reilun 3km lenkin kahteen otteeseen

Lähdin kisaan pelkkä aluemestaruus mielessäni. Starttipistoolin pamahtaessa seurasin tilannetta porukan keskivaiheilla. Juoksu tuntui hyvältä loivaan alamäkeen enkä kokenut tarpeelliseksi jäädä jarruttelemaan ja kyttäilemään oman sarjan kilpasiskoja. Otin alun varovaisesti. Kun kunto on vähän arvoitus, on pakko varoa juoksemasta itseltään jalkoja alta.

Saavutin edellä meneviä kisailijoita ja tuntui, että hei tämähän menee hyvin! Sitten alettiin nousta. On aivan uskomatonta, miten en jaksa juosta ylämäkeen en sitten yhtään. Tipuin edellä juoksevan kyydistä ja takaatuleva porukka saavutti. Kyllä otti päähän. Jalat vain jotenkin menivät mäessä täysin toimintakyvyttömiksi ja matka ei edennyt. Laskuissa kuroin kiinni eron, joka nousuissa syntyi. Pelko tulevista vastamäistä rajoitti vauhtia, ei uskaltanut antaa mennä.

Viimeisen pitkän nousun jälkeen koitti vihdoin tasamaa ja maaliviiva alkoi häämöttää edessä. Vihdoin uskalsi juosta. Loppusuoran kuoppaisuus pääsi yllättämään, ja kovasta yrityksestä huolimatta kiri ei aivan riittänyt vielä yhden sijan nousemiseen.

Kaiken kaikkiaan juoksusta jäi vähän huono ja laimea maku. Mäkien juoksu oli jotain aivan kamalaa ja kilometrivauhti lähinnä säälittävää. Siitä huolimatta N19-sarjan aluemestaruus lämmittää kovasti ja yritän muistaa olla onnellinen siitä, että pystyn kisaamaan ilman kipuja tai ylikuntoa. Ensi viikonloppuna sitten nokka kohti Imatraa ja SM-maastoja!