sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Missä mennään?

Viime kuukaudet on vedetty tahdilla 2xsuositeltu määrä opintopisteitä, 3 työvuoroa/viikko ja ultratreenausta ajan ja jaksamisen rajoissa. Nyt periodin vauhtuessa ja kurssikuorman puolittuessa joutaa päivittää kuulumiset tännekin.

Olosuhteisiin ja käyettävissä olevaan aikaan nähden olen treenauksen suhteen oikeastaan aika tyytyväinen vuoden ensimmäiseen kahteen kuukauteen. Tähän mennessä tälle vuodelle juoksukilometrejä on kasassa 759. Näistä 292km kertyi tammikuussa ja 372km helmikuun puolella. 20-40km lenkkejä on ollut yhteensä 21. Kilometrimääriä laskee muutama huono viikko mm yhden flunssan, yhden alipalautumisen sekä hiihto- ja pyörälenkkien takia. 

Kaiken kaikkiaan olen juossut nyt enemmän kuin ikinä ja ensimmäistä kertaa täysin ilman jalkavaivoja tai viimevuosina vaivanneita pitkittyneitä alipalautumis- ja hyytymisjaksoja. Olen miettinyt, mistä tämä voisi johtua, mutta mitään yksittäistä selitystä en ole keksinyt. Selitys tuskin löytyy lenkkivauhdeista. Tuntuu, että juoksen nyt peruslenkit kovempaa kuin esimerkiksi viime vuonna, kun tähtäsin vielä ratajuoksuun. Olen myös juossut nyt ajoittain suhteellisen raakojakin treenejä, kuten 20km vauhtikestävyyslenkkejä alle maratonvauhdin, ilman ongelmia. Vuosi sitten 3km reippaampi lenkki saattoi pahimmillaan tärisyttää viikon.

Syy saattaa löytyä harjoittelun entistä järkevämmästä rytmityksestä sekä paremmasta juoksualustasta. Nyt olen juossut pääpiirteittäin 5xviikossa, en joka päivä, enkä todellakaan kahta kertaa päivässä. Juoksuttomat päivät voi ajoittaa työpäiviin ja pitkiin koulupäiviin. Kokonaiskuormitus laskee kummasti. Olen myös yrittänyt ymmärtää, että mikäli päivään kertyy kovasti muuta liikuntaa, ei ne harjoituspäiväkirjaan kirjatut kilometrit kerro koko totuutta. 

Paremmalla juoksualustalla tarkoitan juoksumattoa, jota ennen vastustin henkeen ja vereen. Alkutalvesta polvet alkoivat kylmyyden takia hajoilla lenkeillä viimeistään 15km kohdalla ja pahimpina päivinä koski pitkään lenkin jälkeenkin. Ison osan lenkeistä matolle siirrettyäni kaikki vaivat hävisivät. Lisäksi maton pisteitä nostaa, että jos väsy iskee, ei tarvitse murehtia poispääsyä. Matolla ei pääse huono omatuntokaan iskemään, kun luennot pystyy katselemaan pädiltä samaan aikaan.


Ollaan me onneksi juoksentelun lisäksi ehditty muutakin tekemään. Pari viikkoa sitten käytiin jo laavulla paistamassa kevään ensimmäiset makkarat. Olimme vähän huolissamme, kuinka löydämme sataman edustalla saaressa sijatsevalle nuotiolle. Satamaan päästessämme huolestuminen lähinnä nauratti. Kun katsoi jäällä etenevää ihmismuurahaisjonoa, ei tarvinnut pitkään arpoa oikeaa suuntaa.




Viime viikolla kannoimme vieraspatjan häkkivarastoon pitkän harkinnan seuraksena. Vierashuoneelle tuli parempaa käyttöä. Nyt, kun olemme muutaman kerran avanneet oven "ottakaa äkkiä pois, ne painaa!" huutavalle postipojalle, alkaa meidän kuntosali olla valmis. Vielä kun tanko löytää oikeaan osoitteeseen, pääsee treenailemaan kunnolla. Pitää kai sitä jokaisessa opiskelijakämpässä vähintään oma sali olla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti