Miten minulla menee?

Kuten Kalle jo edellisessä kirjoituksessaan totesi, on Blogin päivittämiseseen tullut luvattoman pitkä tauko. Ihmisen aika ja jaksaminen on kuitenkin kovin rajallinen, ja siitä syystä tästä touhusta on joutunut viime aikoina tinkimään.

Miten minulla menee? Kuluneet viikot ovat olleet raskaita, sitä on turha käydä kieltämään. Koulu on ollut välillä tarpeettoman työlästä ja siitä saan kiittää ihan itseäni. En tiedä, mikä ahneus iski tämän periodin kurssivalintoja tehdessä, mutta nyt näyttää siltä, että minulle olisi jouluun mennessä tulossa 45 opintopistettä. Suositeltu vuosiannos on vain viisitoista pistettä enemmän.

Käytännössä minulla on siis monta luentoa päällekkäin ja joudun opiskelemaan kovasti itsenäisesti normaalin opetuksen seuraamisen lisäksi. Kotitehtäviä, harjoituksia sekä harjoitus- ja ryhmätöitä saa tehdä tiiviisti niin koulussa kuin kotonakin -viikonlopuista puhumattakaan. 

Minulla on paha tapa stressata, välillä turhaankin. Turhan raskas koulunkäynti tunnin kestävine koulumatkoineen yhdistettynä treenaamiseen ja kotihommiin on ollut pätevä syy stressitasojen nousuun. Pari viikkoa takaperin stressi ja väsymys valtasivat niin kokonaisvaltaisesti, että urheilu piti pistää käytännössä kokonaan jäihin noin viikon ajaksi. 

Talvijuoksu jäi väliin väsymyksen ja flunssan oireiden takia. Näin jälkeen päin pistän nekin oireet stressin piikkiin. Ehdin jo kovasti huolestua, kun sykkeet hyppivät pilvissä, koko ajan särki joka paikkaan, koulumatkalla tai portaita kiivetessä meinasi tukehtua, itketti ja nauratti yhtä aikaa. Lepo ja viimeviikonloppuinen Savonreissu, 11-tuntisesta bussissa istumisesta huolimatta, rauhoittavat tilanteen. 

Tällä viikolla olen opetellut ottamaan rauhallisemmin opiskelujen kanssa ja treenaaminenkin on taas lähtenyt luonnistumaan. On helpottavaa tietää, että joululoma odottelee jo kolmen viikon päässä ja enään ei tarvitse pitkään jaksaa

Myös harjoittelu on saanut uuden suunnan. Nykyisen valmennusfilosofian mukaan viikot ovat kevyitä, mutta viikonloppuna sitten juostaan ja paljon. Kuluvaan kaksi päiväiseen on kertynyt ihan kohtalaisessti treeniä, 45km. Näistä kilometreistä 8 taapersin ihan kevyesti, 27 pk:ta sekä 10 vk:ta. Kuten olen jo aiempina vuosina todennut, minulle tällainen rytmitys sopii. Tänä iltana tuntui kuin juoksusta olisi vihdoin löytunyt jo kuukausitolkulla hukassa ollut keveys ja pomppu. Tämä sotii kaikkea järkiajattelua vastaan, kyllä kovien lenkkien jäljiltä olisi pitänyt olla ennemminkin väsynyt. Hyvä näin, mutta huomenna kuitenkin taas kevyesti.

Loppuun vielä pari vihdoin julkaistua kuvaa SK10:ltä.