Kulunut viikko oli tapahtumarikas
kummankin Blogin kirjoittajan osalta. Satulla riitti puuhaa koulun
kanssa ja Kalle suoriutui kunnialla ensimmäisestä metsäleiristään.
Viikonloppu käytettiin hyvin pääasiassaa nukkuen ja pyöräillen.
Satun maaliskuun loppuun kestävä
kirjoitusurakka sai alkunsa tiistaina matematiikan
preliminäärikokeella. Saliin kokoonnuttiin koko koulun abien
voimin. Satu sai täydet 5h kulutettua yhtälöitä ratkaisten,
derivoiden ja integroiden. Keskiviikkona sai vähän hengähtää
koulun puolesta. Ohjelmassa vain pakollinen kirjoitusinfo sekä
potkiaiset. Päivä vietettiin perinteen mukaan yöpuku päällä.
Torstaina oli jo tosi kyseessä. Puoli
yhdeksän aikaan alettiin valua hiljaisuuden vallitessa saliin
omille, tarkoin merkatuille paikoille. Tasan kello yhdeksän alkoi
jokikisessä Suomen lukiossa äidinkielen tekstitaidon koe.
Jokaiselle pöydälle jaettiin tehtävävihko, jonka viidestä
tehtävästä oli vastattava kolmeen. Satu palautti tehtävänsä 5h
kuluttua. Tiukan keskittymisen jälkeen kokelaat yksi toisensa
jälkeen kertoivat olevansa sekaisin kuin seinäkellot. Loppuilta
kului päätä selvitellen ja päivän urakasta toipuen.
Kysymysten peikkoaiheiset tekstit
herättivät keskustelua. Illan mittaan nettiin alkoi ilmestyä jos
jonkinlaista koetta kritisoivaa meemiä. Kun kokelaat olivat käyneet
pahoittamassa mielensä ylioppilastutkintolautakunnan
hyvänvastauksenpiirteistä, olivat kuvat ainoa syypää hymyyn.
Koulun puolesta Satu on edelleen
hengissä, mutta urheilu tarjoilee jälleen vastoinkäymisiä. Kaikki
oli taas menossa hyvin ja kunto oli kovassa nousussa.
Keskiviikkoaamun treeni päättyi kuitenkin lyhyeen. Jalkapohja sanoi
sopimuksen irti aivan varoittamatta heti alkuverryttelyn jälkeen.
Kohta neljä päivää on mennyt ilman juoksuaskelia. Mistään
vakavammasta tuskin kuitenkaan on kyse, nyt koipi alkaa pikkuhiljaa
vaikuttaa taas yhteistyökykeiseltä. Jospa tämä tästä taas.
Liikuntaa päästiin vaivasta
huolimatta harrastamaan pyörän selästä käsin. Lauantai-iltana
kierreltiin Kuopiota ristiinrastiin. Kun osoitteen lukee väärin,
voi neljän kilometrin matkalla ajaa 20km harhaan. Onni
onnettomuudessa, matkalle sattui kavereita ja myös makkaraa saatiin
maistella.
Kallen viikko oli hyvin
ulkoilmapainoitteinen, sillä intin ensimmäinen leiri oli tosiasia.
Viikko meni mukavasti, uusia taitoja oppien. Perjantaina lomille
lähti väsyneitä miehiä, vaikka itse leiri ei raskas ollutkaan.
”Loppusiirtymä” n. 10Km hiihtäen aurinkoisessa pakkaskelissä
sai suorastaan hymyn korviin. Leirin päätteeksi vielä
ulkoruokailuna hernekeittoa ja pannukakkua =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti