Ikävä tulee

Olen juossut 12 vuotta. Koko tämän ajan olen asunut samassa paikassa. Samat lähiseudun kilpailut ovat toistuneet vuodesta toiseen, oikeastaan koko vuosi on rytmittynyt perinteisten kisojen mukaan. Jokin aika sitten tajusin, että nyt, kun vuokrasopimuskin on jo taskussa, ei yliopiston alettua ole enää pääsyä tuttuihin ja turvallisin tapahtumiin, ainakaan niihin kaikkiin. Surullista.

Miten pärjään, kun ei ole Kuopion hallitonneja kertomassa, että uusi vuosi hallikisoineen on alkanut tai Pyhäselän Malmijuoksua aloittamassa kauan odotettua maantiekautta? Juhlapäivien vietto menee aivan uusiksi ilman Itsenäisyysmaratonia ja Uudenvuodenjuoksua. Ikävä tulee myös Maaninkahölkkää, Lapinlahden Tonneja, Kuopio Maratonia sekä Varpaisjärven Yömaratonia.

Erityisesti syksyiset ja keväiset hölkät ovat olleet kivoja perinteitä, joissa pääsee juoksemaan kovaa, mutta kuitenkin ilman pakkomielteistä kymmenysten kyttäämistä. Tunnelma kisoissa on aina rento ja positiivinen. Mieleenpainuvien kokemusten lisäksi näistä kisoista on tarttunut mukaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Muun muassa tulevan oman kodin paistinpannut ja kahvinkeitin ovat vuosien varrella kertyneet palkintokaapin perille. Juoksutapahtumat ovat antaneet hurjan paljon, niin numerolapun kanssa kuin toimitsijanakin.

Asioilla on usein sekä hyvät että huonot puolet. Savon jäädessä taakse, pääsen vilkuilemaan Etelä-Karjalan kilpailukalenteria. On kiva päästä tekemään tuttavuutta uusiin tapahtumiin. Uutuus löytyy kuitenkin myös kotiseudulta. Syksyllä on palattava Kuopioon ainakin ensimmäistä kertaa järjestettävään Hard Runiin.