Varikkopysähdys kotona

Pitkästä aikaa löysin tieni taas Imatralle. Eri puolilta valtakuntaa tulevia ihmisiä yhdistää, että monesti omaa kotikaupunkia moititaan. Imatralle on kuitenkin aina mukava tulla. Hyvää sanottavaa on paljon enemmän kuin pahaa. Tänä viikonloppuna Joensuussakin olisi ollut action jacsonia ampumahiihdon MM-kisoissa. Henkilökohtaisena protestina lippujen hinnoille lähdin kuitenkin kotiin. Tietysti joku voi sanoa, että henkilökohtainen voivoi.

Urheilussa pääasia mielestäni on selvittää kuka on paras, tai Steve Prefontainen sanoin selvittää kenellä on eniten tahtoa piiskata itsensä mahdollisimman kovaan vauhtiin, ja vielä siitäkin eteenpäin. Ei jauhaa rahaa markkinakoneiston rattailla, ainakaan siltä yleisöltä joka tulee kilpailua seuraamaan. Urheilun parhaaksi olisi saada kaikki kynnelle kykenevät kannustamaan omia suosikkejaan. Parhaimmillaan paikanpäälle saadaan miljoonayleisöjä, kun kenellä tahansa on mahdollisuus kannustaa suosikkiaan.

Kisatorin tunnelmaa ihmettelin lomille lähtiessä.

Tiistain TJ100- päivä lähestyy, joten samalla myös SM-maastojuoksut ovat tasan kahden kuukauden päässä. Kuukauden hiihtämisen jälkeen vedin eilen piikkarit jalkaan. Kestävyysjuoksijoita on kehuttu hyvästä harjoittelun seurannasta ja testaamisesta. Pyysin siis urheilutalon kassalta ajanottolaitteen avaimen ja virittelin kennot 30m ja 50m väliin, lentävä 20m.

Muutama aukiveto ja vauhtiradan päähän. Patjaan täyttä vauhtia törmäyttyäni katsomaan taikalaatikon lukuja. Kellossa 2.26 eli nopeus on tallella. Lentävien päälle juoksin vielä perinteiset 2x5x50m ja venyttelin huolella. Ratakisko - rautakanki - Lipiäinen, vanha vitsi nauratti matolla pyöriessä.