Kentällä suoritettiin kilpailuasujen jako. Tyttöjen kisatopit olivat taas teillä tietämättömillä. Valitsin itselleni liian ison miesten pitkän topin. Suomiverkkarit yllä oli hienoa tehdä verryttelyt. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä heti matkustuksen jälkeen.
Kentältä siirryimme hotellille ja aina samanlaista kauhunsekaista huvitusta aiheuttavalle päivälliselle. Alkupalaksi oli perinteisesti epämääräistä kylmää mössöä. Pääruuaksi tarjoiltiin kananmunan sisään paistettu pihvi ja aterian kruunasi puolukkaleivos. Oma masu tuli näillä pöperöillä täyteen ja lainasin vielä toisen pihvin naapurin lautaselta. Kaikille ei ihan yhtä hyvin maistunut ja läheisessä Mäkkärissä riitti vilinää. Ruuan jälkeen painuttiin pehkuihin ja valmistautumaan tulevaan kisapäivään.
Kellon tullessa 7.00 kestävyysjuoksijat lähtivät reippaasti aamuverkalle. Muutaman kilometrin hölkkäilyn jälkeen löysimme takaisin hotellille ruokapöydän ääreen. Hyvinsyöneinä pakkauduimme bussiin ja otimme suunnan kohti kenttää. Tulkkimme jakoi ystävällisesti ajo-ohjeita. Venäjän liikenteessä ei harrasteta miettimistä. Mene nyt, perkele.
Sää suosi kilpailijoita. Aurinko paistoi lämpimästi ja tuulikaan ei vaivannut. Ottelu lähti rullaamaan eteenpäin ja niin tekivät myös pistetaulujen numerot. Pelin henki tuli alusta asti selväksi. Pietarin joukkue oli koko ajan karvan verran Suomea edellä. Karjala jäi kauaksi taakse.
Lähdin alkuverkalle. Juoksu ei tuntunut mitenkään toivottomalta, ehkä tästä tulisi hyvä kisa. 15min ennen starttia oli määrä käydä call in -pisteellä, jossa sanottiin vain, että mene kentällä. Järjestäjät puhuivat ainoastaan äidinkieltään ja me suomitytöt olimme aika kujalla. Seisoin urheilijaesittelyssä väärin päin ja näytin muutenkin niin kysymysmerkiltä, että ystävällinen kanssakilpailija ystävällisesti näytti kädestä pitäen, missä lähtöviiva sijaitsee.
Pian kuului komento na start, paikoillanne, jonka jälkeen juoksijat ammuttiin matkaan. Pietarin kaksikko ampaisi kärkee pitäen kovaa kyytiä. Jäin suosiolla peränpitäjäksi. Kun matkaa maaliin oli kaksi kierrosta, otin paikkani kilpailun kolmantena. Juoksu tuntui hyvältä, uskalsin lähteä yksin vauhdin pitoon. Vahti kesti loppuun saakka, ehkä jopa kiihtyi. Pitkästä aikaa suoritus ei ollut täysi floppi, juoksu ei sakannut ja tuntui oikealta. Tonnivitosen aika hilautui pitkästä aikaa asialliselle minuuttiluvulle. Kauden parhaasta lohkesi kerralla pois 13s ja palkinnoksi sain nousta korokkeelle saamaan pronssisen mitalin. Tähän on parempi kuin hyvä päättää ratakausi, vaikka Pietari veikin kokonaiskisan voiton.
Kisan jälkeen siirryttiin kiireesti hotellille. Pikainen suihku, välipalaa ja takaisin bussiin. Ohjelmassa oli kiertoajelu oppaan johdolla. Opimme ainakin, että ruuhka-aikaan eteneminen kaupungissa on kovin tuskaista. Viivyimme tunnin kestävällä kierroksella yli 2,5h. Keskutan rakennukset tekivät vaikutuksen. Pietarissa vanhan rakennuksen tilalle on rakennettava julkisivultaan tismalleen samanlainen. Kaupungin ilme ei siis juurikaan pääse ajan kuluessa muuttumaan. Useat ja isot joet olivat myös hienoa katseltavaa.
Hotellille palatessa ehdittiin vielä viettää iltaa joukkueen kesken. Aika meni nopeasti ja kohta minun kohdaltani viimeinen aluemaaottelu alkoi olla paketissa. Bussi saapui Lappeenrantaan kolmen aikaan. Sain taittaa vielä 3,5km kävelymatkan ukkosmyrskyssä ennen kuin pääsin kotiin hengähtämään. Avasin telkkarin katoakseni Tampereen eliittikisoja, mutta nukuin tyytyväisesti koko lähetyksen ajan, harmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti