Kesäkuulumisia

Nyt ehtii taas päivitellä kuulumisia. Bussin suunta on kohti Joensuuta ja edessä on kolme tuntia istumista. En valita, sillä tänään on saanut olla menossa tauotta kellon ympäri. Aamulla kello herätti kahdeksalta. Heti aamupuuron jälkeen olisi suunnattava Kimpiselle nopeustreenin merkeissä. Puolenpäivän aikaan työt olisivat jo menossa ja jos kahdeksan aikaan ei olisi asemalla, bussi jättäisi.

Aamun treeni meni ihan kivasti, mikä oli siinä mielessä tärkeää, että urheilu on taas viime päivinä aiheuttanut vähän pahaa mieltä. Ehkä jopa ihan turhaan. Maanantain ratatreeni ei kulkenut, mikä on sinänsä kovin luonnollista takana olleen kovan viikonlopun jälkeen. Huono fiilis jatkui aina keskiviikko iltaan asti, jolloin reilun päivän pakkolepo oli lisännyt jo jaksamista. Kevyt, linnoituksen valleille suuntautunut lenkki oli oikein kiva. Ehkä yhden huonon treenin perusteella ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Harkinnan jälkeen pistin nimen listoille ensi viikon kahdeksallesadalle metrillä.

Kuten alussa mainitsin, eilen ja tänään olin hieman yllättäen töissä. Minulle tarjottiin hommaa Telefinland-pisteen onnenpyörän pyörittäjänä. Totesin, että eipä minulla mitään hävittävääkään ole. Minulla oli oikeastaan oikein kivaa kahteen päivään 14h Citymarketin käytävää tuijotellessa. Oli mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita. Samat selitykset toistuivat. "Hei, haluaisitteko pyöräyttää onnenpyörää?" "Ei pysty jäätelöt sulaa, ei pysty ei minulla ole onnea, ei tarvitse pyörittää kun minulla on jo kaikki hyvin".

Myös pyörittäjien kommentit kulkivat samaa rataa. "Onko tässä rosvosektoria, voiko tästä voittaa etelänmatkan/auton/puhelimen, saanko sinut palkinnoksi". Töykeitä vastaajia oli kuitenkin harvassa ja osalle tuli silminnähden hyvä mieli tavallisuudesta poikkeavasta ohjelmasta. Hämmästyttävän kiva ja opettavainen kokemus.