Nyt on kirjoitukset minun osaltani käytännössä paketissa.
Maanantaina odottaa vielä espanjan kirjallinen osio, mutta sillä ei
tulevaisuuden ja jatko-opiskelupaikan kannalta ole merkitystä. Hyväksytty suoritus takaa lakin
saamisen. Takana on siis äidinkielen,
fysiikan, matikan ja kemian kirjoitukset, kaiken kaikkiaan 30h salissa
istumista, lukemattomia opiskelutunteja, stressiä ja epätoivon hetkiä. Tänään
kemian koetta palauttaessa oli vaikea poistua salista asiallisesti, teki mieli
huutaa ja hyppiä; nyt se on ohi.
Parin viikon sisällä ilmestyvät alustavat tulokset. Niiden
perusteella on helppo sanoa, joutuuko tulevien pääsykokeiden eteen näkemään
kovasti vaivaa vai saako jo aloittaa kesäloman hyvillä mielin. Pahin on joka tapauksessa nyt jo takana päin.
Treeneistä ei ole kovasti kerrottavaa. En ole treenannut.
Toki olen liikkunut, ajoittain paljonkin, mutta kouluväsymys ja edelleen
oikutteleva jalkaterä ovat rajoittaneet menoa. Eilen tein kevään ensimmäisen
pyörälenkin. Maantiepyörä sai vielä jäädä talliin odottelemaan katujen puhdistumista. Reilun kolmenkymmenen kilometrin verran kiertelin Kuopion
illassa. Pyöräily on kyllä ehkä parasta, mitä ihminen voi tehdä –heti juoksemisen
jälkeen.
Tänään pyöräily jatkui, kun otin suoraan kirjoituksista
suunnan kohti Siilinjärveä. Aurinko paistoi nätisti, mutta tuuli koitti
parhaansa mukaan pilata tunnelman. Koko vajaan 30km matkan ajan tuuli vastaan,
eteneminen oli hankalaa ja ajoittain heräsi epäilys pääsenköhän koskaan
perille. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että kohta Kuopio-Siilinjärvi-välin pystyy
taittamaan vähän kapeammillakin renkailla. Hiekat oli puhdistettu yksittäisiä
kohtia lukuun ottamatta. Hyvä niin, sillä nyt minulla on taas aikaa ja jaksamista
urheilla, ja jos jalka ei kestä juosta, niin sitten pyöräillään!
 |
| Kallansillat ylittyivät tänään polkien ensimmäistä kertaa tänä keväänä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti