Kevät on ollut erittäin rikkonainen. Jalkavaivan jälkeistä harjoittelua on takana kaksi viikkoa. Kunto on täysi arvoitus, mutta se on kaikkea muuta kuin este ei-niin-vakavaan maantiekisaaan osallistumiselle. Kilpailu on omiaan paljastamaan, millä tolalla kunto tällä hetkellä oleilee, ja on epäilemättä myös hyvä harjoitus. Odotan viikonloppua jo innolla, mutta sitä ennen täytyy valmistautua henkisesti siihen, että Maaningan 5km reitti ei tällä kertaa ole kierretty aivan yhtä liukkaasti kuin pari vuotta sitten...
Eilen käytin aurinkoisen lepopäivän kevyeen Kuopio-Siilinjärvi -pyöräsiirtymään. Matkan varrella ehti nähdä kavereita, vaihtaa kuulumisia ja käydä pitkästä aikaa koululla syömässä. Taas auringonpaiste ja liki kymmeneen asteeseen kirinyt lämpötila antoivat olosuhteista valheellisen kuvan. Hurja vastatuuli teki matkanteosta kurjaa. Yleensä tuulen suhisemisesta korvissa puhutaan positiiviseeen sävyyn, mutta kyllä se on lähinnä äärimmäisen häiritsevää.
Illalla maidonostoreissusta tuli pieni seikkailu. Tylsien jalkakäytävien sijaan tiemme keskustaan kulki metsän kautta. Kenkien kastumiselta ei voitu välttyä, ajoittain lunta oli polviin asti ja paras vaihtoehto oli pistää neliveto päälle. Ulkoilua kertyi kokonaisuudessaan useampi tunti. Mielestäni lepopäivää ei tarvitse käyttää sängyn pohjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti