Torstaina herättiin joulunviettoon. Kiireen aikataulun vuoksi joulupuuro syötiin jo ennen aamuyhdeksää. Lahjat availtiin ja pakkailut saatettiin loppuun. Liekkö syytä huolestua, kun kumpikin oli ostanut toisilleen muistilappuja eri muodoissa. Alettiin laittaa juoksuvaatteita niskaan ja valmistautua aamun koitokseen.
Viime vuonna perinteisellä jouluaaton pitkällä lenkillä pakkanen oli suorastaan pelottava. Tänä vuonna ei onneksi joutunut miettimään paleltumia. Lämpömittari pyöri kivasti nollan paikkeilla eikä tuulikaan ollut ikävä.
Kova ratatreeni tuntui jaloissa. Alkumatkan oli tuskainen, pohkeet ja reidet eivät suostuneet yhteistyöhön. Kilometrit kuitenkin etenivät mukavasti ja kohta oli jo 10km ohitettu. Jo kolmannes takana. Seuraavaksi saavuimme matkan merkittävimmälle etapille, Kallansilloille. Siitä matkaa jäljellä enää reilu kymppi.
Kun minun jalat alkoivat vertyä, Kallelle alkoi tulla jano. Keskustan lähestyessä löytyi aukioleva huoltamo ja yhdenpysähdyksen taktiikalla matka jatkui. Hiljalleen maisemat alkoivat olla tutumpia ja tutumpia. Kohta oltiin perillä. Ei ollut kivaa, kun matka loppui ihan kesken, olisi ollut kiva juosta pitempäänkin. Yhteensä matkaa ovelta ovelle kertyi hieman vajaa 32km.
Lenkin jälkeen oli vuorossa joulusauna sekä -ateria. Loppupäivä meni mukavasti aikaaviettäen ja uusiin lautapeleihin tutustuen. Blogikaksikko osoittautui voittamattomaksi. Port Royal- korttiprli ansaitsee Toimitus suosittelee merkinnän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti