keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Foodcorner

Harapaisen urheilukommuunissa on tietenkin syöty - kovasti. On aika kurkata keittiöön. Koska meillä ei ole punaviiniä dekantoitumassa, tai edes täytä kehonrakentajien mittoja, Foodcorner ole videomuodossa Youtube-julkaisualustalla. Älypuhelinaikana on kuitenkin tarkkaa dokumenttiä jaettavaksi.

Ruuanvalmistuksen tärkeintä on tietysti raaka-aineiden ostaminen. Blogikaksikko on suosinut helppoja, yksinkertaisia ja tietysti hyvää vahvasti hinnalla painotettua laatusuhdetta. Opintotuesta ruuanlaittoon jää pyöreät neljä euroa päivässä. Päästäänkö sillä kuuhun?

Uutisvälineissä kinataan mikä ruokakauppa on halvin. Olen ostanut lähes kaiken ruuan Raja-Marketista. Mitä ei Raja-Marketista ole löytynyt, on täydennetty lidlistä samassa rakennuksesa tai Prismasta vierestä. Meillä on kaapissa 2kg säkki riisiä, 0.8e/kg, ja makaronia pusseittain, 0.40e/kg. Viikko sitten ostimme Raja-Marketista 1.2kg metwurstin kantapaloja, 6e koko rasia. Viimeeksi ostin 3 litraa punaista maitoa, 0.5e/tölkki. Myös kokolihaa ja muita lihavalmisteita on ostettu punaisilla hintalapuilla.

Lihapitoisuus 117%
Metwurstista on tehty wokki-tyyppistä ruokaa. Kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia ja monesti mausteeksi vielä tuoreita herkkusieniviipaleita. Riisi tai makaroni kattilassa kiehumaan, ja sipuli pannulle, perään kesäkurpitsaa ja lopuksi metwurstisuikeet. Myös liikennevalopussi pakastimesta toimii, keittämisen loppuvaiheessa lisäten.

Maustamisessa on käytetty tavallista ruokakermaa, viisipippuria, ja maun mukaan makeaa chilikastiketta. Metwurstin paras ominaisuus on säilyminen jääkaappilämpötilassa. Kaupan suuret pakkaukset eivät haittaa. Kyllä tulee jauheliha kalliiksi, kun myynnissä on vain 400g paketteja, ja siitä suurempia. Vaikka ruokaa syödään paljon, ei tämä mikään suurtalous ole.

Hämmentäjät keittiössä
Pyhän kokoliharuoka, 2.00e
Tänään käytettiin metwursti loppuun, 1,10e 
Yliopistolla on panostettu erityisesti salaattipöytään. Periaatepäätöksen mukaisesti kasviksia käytetään ruokaan kotona, mutta erityistä salaattia ei tehdä. Salaatti on ruuan kallein osa. Ylioppilastalolla hyvä perusruoka maidolla ilman rajoituksia maksaa 2.60e. Juju onkin salaattipöytä. On erilaisia salaatteja, raasteita, kurkkua, tomaattia, oliivia, suolakurkkua, herkkusientä, jalopenoja ja ananaksia vaihtelevasti. Lisäksi vielä levitteet ja leipomon leivät.

Kyllä lounasta odottaa kuin maratoonari numerolapun kiinnitystä. Ja ravintolasta poistuu tyytyväinenä, monesti tulee vielä santsikierros otettua. Koko rahalla. Ruokalistojen mukaan toisinaan on sylty myös Sodexon pääravintolassa hieman rajoitettua, mutta silti hyvää ruokaa, 1.81e opiskelijanaamalta.


Ylioppilastalon lihapadat, 2.60e ja 2.20e
Ruuanlaitto on sujunyt hyvässä yhteisymmärryksessä Gourmet-keittiössä. Paremmissa keittiöissä ruoka valmistetaan hellalla, mikro-aaltouuni on kerettiläisyyttä, sitä ei ole edes kaivattu. Ruutupaperin kulmaan on ruuanvalmistuksen yhteydessä laskettu mitä ruoka maksaa. Euron annos on hyvä, ja puolentoistaeuron erinomainen. Tämä vaatii tietysti tarkkaavaisuutta ruokakaupassa.

Aamupalaksi on monesti syöty puuroa tai mysliä. Illalla edellisten seuraksi on paistettu kananmunia. Mielestäni Harapaisen harjoittelukommuunissa on syöty hyvin, paremmin kuin monissa perheissä puolet, jopa kaksi kertaa kalliimmalla. Kuitenkaan ruuan maku ja terveellisyys edustaa Blogin tinkimätöntä asennetta.

-Kalle

lauantai 5. syyskuuta 2015

Aluemaaottelu 2015

Toissapäivänä, torstaina, koitti taas se aika vuodesta, kun ratakauden huipentava aluemaaottelumatka alkoi. Kaukaisimmat osanottajat olivat aloittaneet matkanteon jo ennen kukonlaulua. Itselleni riitti, että selvisin Lappeenrannan ABC:lle puolenpäivän maissa. Bussissa kokeneemmat venäjänkävijät kertoivat hurjia juttuja edellisvuosilta. Tällä kertaa kuitenkin rajan ylitys sujui ongelmitta, liikenne oli asiallista ja saavuimme Pietarin urheilukentälle selkeästi etuajassa. Kaikki toimi niin sanotusti kuin junan vessa. Harvinaista.

Kentällä suoritettiin kilpailuasujen jako. Tyttöjen kisatopit olivat taas teillä tietämättömillä. Valitsin itselleni liian ison miesten pitkän topin. Suomiverkkarit yllä oli hienoa tehdä verryttelyt. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä heti matkustuksen jälkeen.


Kentältä siirryimme hotellille ja aina samanlaista kauhunsekaista huvitusta aiheuttavalle päivälliselle. Alkupalaksi oli perinteisesti epämääräistä kylmää mössöä. Pääruuaksi tarjoiltiin kananmunan sisään paistettu pihvi ja aterian kruunasi puolukkaleivos. Oma masu tuli näillä pöperöillä täyteen ja lainasin vielä toisen pihvin naapurin lautaselta. Kaikille ei ihan yhtä hyvin maistunut ja läheisessä Mäkkärissä riitti vilinää. Ruuan jälkeen painuttiin pehkuihin ja valmistautumaan tulevaan kisapäivään.


Kellon tullessa 7.00 kestävyysjuoksijat lähtivät reippaasti aamuverkalle. Muutaman kilometrin hölkkäilyn jälkeen löysimme takaisin hotellille ruokapöydän ääreen. Hyvinsyöneinä pakkauduimme bussiin ja otimme suunnan kohti kenttää. Tulkkimme jakoi ystävällisesti ajo-ohjeita. Venäjän liikenteessä ei harrasteta miettimistä. Mene nyt, perkele.

Sää suosi kilpailijoita. Aurinko paistoi lämpimästi ja tuulikaan ei vaivannut. Ottelu lähti rullaamaan eteenpäin ja niin tekivät myös pistetaulujen numerot. Pelin henki tuli alusta asti selväksi. Pietarin joukkue oli koko ajan karvan verran Suomea edellä. Karjala jäi kauaksi taakse.


Lähdin alkuverkalle. Juoksu ei tuntunut mitenkään toivottomalta, ehkä tästä tulisi hyvä kisa. 15min ennen starttia oli määrä käydä call in -pisteellä, jossa sanottiin vain, että mene kentällä. Järjestäjät puhuivat ainoastaan äidinkieltään ja me suomitytöt olimme aika kujalla. Seisoin urheilijaesittelyssä väärin päin ja näytin muutenkin niin kysymysmerkiltä, että ystävällinen kanssakilpailija ystävällisesti näytti kädestä pitäen, missä lähtöviiva sijaitsee.

Pian kuului komento na start, paikoillanne, jonka jälkeen juoksijat ammuttiin matkaan. Pietarin kaksikko ampaisi kärkee pitäen kovaa kyytiä. Jäin suosiolla peränpitäjäksi. Kun matkaa maaliin oli kaksi kierrosta, otin paikkani kilpailun kolmantena. Juoksu tuntui hyvältä, uskalsin lähteä yksin vauhdin pitoon. Vahti kesti loppuun saakka, ehkä jopa kiihtyi. Pitkästä aikaa suoritus ei ollut täysi floppi, juoksu ei sakannut ja tuntui oikealta. Tonnivitosen aika hilautui pitkästä aikaa asialliselle minuuttiluvulle. Kauden parhaasta lohkesi kerralla pois 13s ja palkinnoksi sain nousta korokkeelle saamaan pronssisen mitalin. Tähän on parempi kuin hyvä päättää ratakausi, vaikka Pietari veikin kokonaiskisan voiton.



Kisan jälkeen siirryttiin kiireesti hotellille. Pikainen suihku, välipalaa ja takaisin bussiin. Ohjelmassa oli kiertoajelu oppaan johdolla. Opimme ainakin, että ruuhka-aikaan eteneminen kaupungissa on kovin tuskaista. Viivyimme tunnin kestävällä kierroksella yli 2,5h. Keskutan rakennukset tekivät vaikutuksen. Pietarissa vanhan rakennuksen tilalle on rakennettava julkisivultaan tismalleen samanlainen. Kaupungin ilme ei siis juurikaan pääse ajan kuluessa muuttumaan. Useat ja isot joet olivat myös hienoa katseltavaa.





Hotellille palatessa ehdittiin vielä viettää iltaa joukkueen kesken. Aika meni nopeasti ja kohta minun kohdaltani viimeinen aluemaaottelu alkoi olla paketissa. Bussi saapui Lappeenrantaan kolmen aikaan. Sain taittaa vielä 3,5km kävelymatkan ukkosmyrskyssä ennen kuin pääsin kotiin hengähtämään. Avasin telkkarin katoakseni Tampereen eliittikisoja, mutta nukuin tyytyväisesti koko lähetyksen ajan, harmi.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Rankkaa tämä yliopistoelämä

Yliopisto polkaistiin käyntiin toissapäivänä maanantaina. Ensimmäinen viikko on fuksiviikko, joka pitää sisällään lähinnä tutustumista oppilaitokseen sekä kanssaopiskelijoihin. Itselläni aika on meinannut päivällä käydä pitkäksi, kun yliopisto on jo ennestään tuttu. Ison osan iltariennoista olen sivuuttanut, ei ole ihan minun juttu juhlia illasta toiseen auringonnousuun asti -etenkään näin ennen aluemaaottelua.

Vaikka osa ohjelmasta on jäänyt väliin, ovat päivät olleet silti täysiä. Aamulla koululle, päivällä takaisin, iltapäivällä koululle ja illaksi kotiin nukkumaan. Koulumatkapyöräilyä on siis kertynyt päivää kohti 35km. Tänään aloitettu lukujärjestyksen tekeminen on nostanut kummasti stressitasoja. Juoksemista on saanut vähentää tuntuvasti muuten raskaiden päivien seurauksena, mikä on sinänsä oikein hyvä. Enään ei voi ihmeitä tehdä ennen perjantain 1500m kisaa.

Huommenna on siis edessä lähtö Venäjälle. Torstaipäivä on varattu matkustamiselle ja illalla Pietarin urheilukenttään tutustumiselle, Perjantaina kisaillaan paremmuudesta Itä-Suomen, Karjalan Tasavallan sekä Pietarin kesken. Oma tavoitteeni on päättää ratakausi onnistuneeseen juoksuun. Haluan alittaa viiden minuutin rajapyykin ja tiedän sen olevan mahdollista kaiken osuessa kohdilleen.

Varmaa on, että kisa ei mene pilalle huonon syömisen takia ja siitä on pitänyt huolen meidän oma gourmetkeittiö. Tänään ruokana oli meetwurstipastaa, jota keiteltiin suurempaan vaihdetussa kattilassa vähintäänkin kuuden hengen annos. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kerrallaan.


maanantai 24. elokuuta 2015

Treeniä kisakatsomon ohella


Satulla on vielä maaoteluedustus edessään. Kalle totesi Lahden kisojen jälkeen palaavansa asiaan taas Punkaharjun halkijuoksussa. Luontevaa on siis, että Satu valmentautuu ja Kalle valmentaa Pietarissa juostavaa eurooppalaista mailia varten. Pietarissa kilpaillaan legendaarinen alueottelu, jossa jo kymmenettä kertaa kilpaillaan maaottelumaisesti.

Osallistujat ovat vaihdelleet - Patsaskiistan jälkeen Viro ja Venäjä eivät kyenneet enää kilpailemaan toisiaan vastaan ja Valkovenäjän maajoukkue kävi pikaisesti esittäytymässä. Valkovenäläiset urheilijat nostivat korkeudessa riman korkeuteen 220 ja keihäspaikalla heitettiin silloisten Daegun MM-kisojen B-raja, vaatimattomasti. Nyt kilpaillaan paremmuudesta Itä-Suomen, Pietarin miljoona-alueen ja Karjalan Tasavallan välillä.

Valmentautumisessa ratajuoksuun on tärkeintä juosta kilpailuvauhtisesti 400m juoksuradalla. Kimpisen siniselle mondolle päästiin alkujumpan jälkeen aidanraosta. Vieraille esiteltiin kenttäennätykset ja Satu sitoi tossut tiukalle. Yksinkertaisena ja hyvänä treeninä terävällä maileriaskeleella 2x4x300m. 


Kisakatsomo on ollut täydessä maratonkeskittyneisyydessä jo kolme päivää. Koska kilpajuoksuvalmentautumiseen ei sovi herääminen Kiinan kellon mukaan, oli hankittava pelit ja vehkeet television tallentamiseen. Kovalevy onkin siitä asti raksuttanut yleisurheilua magneettiselle kiekolle.

Kalle poikkeustilanteessa katsoi Justin Gatlinin juoksua. Mika Lehtimäki totesi kommentaattorina hyvin, että pikajuoksun lähihistoria on lähtötelineiden takana, mutta myös menneisyyden tahrat - katsotaan kuitenkin kuka on tässä kilpailussa nopein. Nyt kisakatsomossa katsotaan kuitenkin välissä Rockya, kovan treenaamisen ruumiillistumaa. Pekingin kisoja katsotaan taas aamupuuroa keittäessä.




torstai 20. elokuuta 2015

Etelänleiri(kö)

Ensimmäinen viikko lappeenrantaelämää alkaa olla takana päin. Täytyy sanoa, että viikko on ollut selkeästi tämän kesän paras, kuin suoraan etelänleiriltä -sillä erotuksellä, että sää on ollut jopa parempi kuin ulkomailla.

On ollut huippua tehdä tuttavuuta uuteen kotikaupunkiin ja haahuilla ympäriinsä kartan ja GPS:n kanssa kuin paraskin turisti. Olen oppinut tykkäämään paikasta, ja todennut asunnon sijainnin oikein päteväksi, vaikka aluksi olin epäileväinen suuresta välimatkasta yliopistolle. Nyt meillä on kaikki lähellä. Leipomoon on matkaa 100m, kauppaan 500m ja noin 200m päässä on oma juoksusuora. Isona miinuksena kuitenkin se, että enään minulla ei ole mustikkametsää kävelymatkan päässä.

Seikkailijan paras ystävä

Treeniolosuhteet huipussaan
Mustikoita ei löytynyt, mutta maisemissa ei ole valittamasta
Oikea juoksusuorakin löytyy läheltä, Kimpisen mondolle juoksee alle vartissa. Kävin eilen koeajamassa sinisen kentän, tykkäsin. Ihanaa, kun juoksurata on ehjä ja esteitäkin pystyy harjoittelemaan, tämmöisiin ylellisyyksiin ei ole Siilinjärvellä päässyt tottumaan. Lenkkimaastot ovat kivoja, lukuunottamatta erittäin ärsyttäviä liikennevaloja, joihin törmää melken joka suuntaan lähtiessä. Juoksuseurakin on suoraan Euroopan huipulta.

Uusi kotikenttä
Tämän illan lenkin jälkeen sain vielä seurata höpsöjen koirien vesileikkejä järvessä seisten
Koulun alkuun on vielä reilu viikko aikaa. Tästä huolimatta yliopistolle pääsee jo syömään. Ruokahuolto on siis pelannut. Kun ruoka on suorastaan naurettavan halpaa, annokseen kuuluu loistava salaattipöytä ja kaikki maistuu hyvältä, taittaa suuntaansa 8,5km matkan lihapatojen ääreen pyörällä enemmän kuin mielellään.

Annoksella hintaa 1,10e

maanantai 17. elokuuta 2015

SM 2015

Viime sunnuntaina auton keula osoitti kohti Ristiinaa heti kukon laulun jälkeen. Kun ”viisaat” keksivät muutaa piirinmestaruuskilpailut kolmen piirin yhteisiksi aluemestaruuskilpailuiksi, kisamatkat kasvoivat liki kohtuuttomiksi. Uudistus on myös osasyyllinen osallistujamäärien romahtamiseen. Nytkin istuimme autossa muutaman kymmenen urheilijan kilpailun takia likemmäs viisi tuntia.

Vaikka juoksu oli tuntunut hyvältä viimeisen kuukauden aikana, Ristiinassa kisaverkka ei kulkenut. Jalat olivat jumissa ja kipeät, en ollut varmaan vielä palautunut aiemmin viikolla juoksemastani kovasta rataharjoituksesta. Nauroin, että olen kyllä kunnonajoittamisen mestari, mitä tärkeämpi kisa, sen huonompi päivä.

Kohta kaikki kolme kasin juoksijaa asettuivat lähtöviivalle. Ennen lähtölaukausta lähettäjä vielä muistutti, että takakaarteessa on moukarikisa menossa, muistakaa väistää heittäjiä ja heittovälineitä. Juoksu lähti liikkeelle. Kukaan ei halunnut vetää. Menin kärkeen ja vedin 780m. Vauhti ei päätä huimannut eikä nipinnapin alle 2.30 aika hurraahuutoja aiheuta. Mukaan kuitenkin tarttui aluemestaruus.


Kun viikkoa myöhemmin ei kisattu enää alue- vaan Suomen mestaruuksista, viivalle asettui jo kolmen tytön sijaan neljä. Olin ilmoittautunut sekä esteisiin että tonnivitoselle, mutta päädyin juoksemaan pelkät esteet. Edelliset esteenylitykset löytyvät kesäkuun puolelta, mutta kyllä homma sujui vanhasta muistista. Juoksusta ei paljon kerrottavaa jäänyt. Jokainen juoksi omaa tahtiaa kaukana toisista. Paransin kauden parasta 21s, ja tyytyväinen pitää kai olla, vaikka ennätys onkin vielä kaukana. Matkaa mitaliinkin jäi vain yksi esteen väli. Ensi kesänä juoksen tällä matkalla Kalevan Kisoissa. Vuodessa ehtii parantaa vielä paljon.


Tunnelma Savonlinnassa oli vähän lattea, ehkä juuri vähäisen osanoton takia. Sunnuntaina pääsin Kallen mukaan Lahteen 22v SM:iin. Siellä tunnelma tipahti vielä pykälän verran alemmaksi. Tuntui, että kentällä ei juuri tapahtunut, lajien välillä oli paljon tyhjää. Lisäksi selostus jätti toivomisen varaa. Viidentonnin aikana jaettiin palkintoja, eikä katsojille kerrottu edes montako kierrosta taivalta on jäljellä. Kaikesta huolimatta oli oikein mukavaa istua koko päivä aurinkoisessa katsomossa.


Vaikeasta kesästä huolimatta Kalle ei halunnut jättää kisoja väliin. Miesten kasissa juoksijoita riitti ainoastaan yhteen erään, ja Kalle lähti matkaan kauden paras juoksu mielessään. Katsomosta katsottunu juoksu näytti oikein hyvältä ja vauhdikkaalta, mutta kello ei ollut samaa mieltä. Ennätys jäi liki 15s päähän ja ei auttanut kuin todeta, että ainakin se on ohi ja nyt vaan kohti ensi kesää.

Viikonlopun aikana on tapahtunut kovasti. Meistä tuli Lappeenrantalaisia. Asunto on oikein kiva ja nyt kaikki alkaa olla laiteltu paikoilleen. Vielä on kaksi viikkoa aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiin ennen opiskelujen alkua. Eilen illalla oli ohjelmassa ensimmäinen ”Lappeenrantasightseeing”. Parituntisen seikkailun jälkeen totesin tykkääväni paikasta. Etenkin satama oli hyvin kaunis.



perjantai 7. elokuuta 2015

Kisat lähenee

Viikonloppuna kisataan aluemestaruuskisat Ristiinassa. Itsekin olen viivalla ensi kertaa reilun kuukauden kisatauon jälkeen. Näin etukäteen odotukset kisan suhteen eivät ole korkealla. Jos kilpailuihin ei kelpuuteta kilpailun ulkopuolisia urheilijoita tai ymmärretä juoksuttaa eri ikäluokan juoksijoita yhtä aikaa samalla matkalla, lähtökohdat ovat aika heikot. 

Olisin halunnut juosta 1500m. Muut eivät kuitenkaan ilmeisesti halunneet, olisin ollut ainoa osanottaja. Nyt juoksenkin siis 800m sunnuntaina. Matka on minulle tällä hetkellä ehkä huonoin mahdollinen. Jo valmiiksi heikot nopeusominaisuudet tuskin ovat kuukauden takaisista pyöräilystä ja maratonista tykänneet. Kuntokaan ei ehkä sillä tasolla ole, että jaksaisi kaksi kierrosta kipittää lähellä maksimivauhtia. Aluemestaruudesta lähden kuitenkin taistelemaan, ja haluan juosta asiallisen ajan sekä saada hyvän harjoituksen ennen seuraavan viikonlopun astetta kovempia kisoja.

Keskiviikkona tein viimeisen kovan ratatreenin, tutun ja turvallisen 100-200-300-400-600-400-300-200-100 -pyramidin. Juoksu sujui selkeästi kovemmin kuin pari viikkoa sitten samaisessa harjoituksessa. Lyhyiden palautusten ja suhteellisen kovan vauhdin ansiosta viimeisen maaliviivanylityksen jälkeen kelpasi tehdä lähempää tuttavuutta radan pintaan.


Eilen illalla otin pyörällä suunnan kohti Väinölänniemeä, jossa kisattaisiin Vattenfall-seuracupin toinen osakilpailu. Siipo oli ennen kisaa ensimmäisenä putoamassa finaalista, joten otin asiakseni liittyä kannustusjoukkoihin.  Ilmeisesti kannatti, Siipo kisaa Vattenfall-finaaleissa. Oli huippua viettää ilta hyvässä porukassa. Kaikkia kannustettiin, parhaimmillaan katsomassa seisten, huutaen ja taputtaen.