Viikonloppu meni huonosti. Surkeasti.
Juokseminen ehti mennä hyvin kokonaiset kaksi viikkoa, aina viime
perjantaihin asti. Perjantaina olo oli vetämätön. Lepäsin,
lauantaina pitäisi pystyä juoksemaan viikon kovin harjoitus. Ei
pystynyt. Vk jäi kesken alkuverryttelyn kohdalla. En ymmärrä, mikä
oli ongelmana. Jalat painoivat, sykkeet eivät nousseet, jalkapohja
kipuili eikä kyllä yhtään edes huvittanut juosta. Aivain kuin
koko elimistö olisi ollut harjoitusta vastaan. Äkkiä takaisin
kotiin ja makuuasentoon.
Sunnuntaiaamuna lähdin kuitenkin
tekemään kevyttä aamuharjoitusta. Kyllä minä sen sain tehtyä,
mutta en voi sanoa, että olisi mitään varsinaista lentoa ollut.
Lenkin jälkeen olo jatkui vetämättömänä ja ehkä vähän
sairaana. Illan pitkä lenkki alkoi tuntua pelottavalta ajatukselta.
Aikani murehdittua jätin päivän toisen harjoituksen väliin.
Olenko tulossa kipeäksi vai olenko vain väsynyt erinäisistä
syistä, saa nähdä.
Tänään tuntui jo vähän paremmalta.
Säästin viime aikoina oikutellutta jalkapohjaa ja lähdin
hiihtämään. Puijon ensilumen latu on ollut jo jonkin aikaa
hiihtokunnossa. Hyvässä kunnossa olikin, harvoin talven
parhaimmilla hiihtokeleilläkään pääsee noin tasaisille ja
liukkaille baanoille. Moni muukin oli jo hiihtokautensa avannut.
1,3km mittaista latua kiersi niin kilpa- kuin kuntohiihtäjiäkin
ruuhkaksi asti.
Oma hiihto oli huteraa. Tasapaino ei
meinannut pitää, ja liukkaissa laskuissa kävi pelottamaan.
Elimistö ilmoitti viiden minuutin kohdalla olevansa tottumaton
kyseiseen liikuntamuotoon. Säären ulkosyrjät ja jalkapohjat
olivat tiukilla, ja sauvat olivat täysin vieraat kapistukset
käsille. Vajaan puolentoista tunnin kevyellä hiihtelyllä sai
itsensä yllättävän kipeäksi. Kaikesta huolimatta ihan kivaa
vaihtelua oli, vaikka en mikään hiihdon ylin ystävä olekaan.
Huomena toivon mukaan selviän jo kunnialla ihan oikean lajin
parissa. Ohjelmassa 10km pk:ta pelkkien tossujen kanssa, ilman mitään
ylimääräisiä härpäkkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti