torstai 13. marraskuuta 2014

Vierailu ihanaan Espooseen

Oli siis suunta isolle kirkolle puhumaan Pelastakaa Lasten koulutustilaisuuteen. Suoraan junasta meneillään olevaan koulutukseen ja pullakahveille. Hyvin nopeasti pääsin lauteille ja kolme varttia kului hetkessä. Hyvin meni. Seurasin vielä hetken oman osuuteni päätteeksi ja odotin kyytiä saapuvaksi.

Pian Espoon Tapioiden kävelijä huusi kadun toiselta puolen ja auto kaartoi Tiukula-talon parkkipaikalle. Hyppäsin kyytiin, suunta kehätielle ja länteen. Pian olimme perillä, ja vaihdoin lenkkivaatteet. Taika lähti pyörällä mukaan ja kymmenen kilometrin verran kiersimme Westendiä.

Pääovista puhumaan
Alkoi olla jo päivällisen aika, lihapadat notkuivat. Lennokkaat tarinat täyttivät olohuoneen ja hyväntahtoisen debaatin aiheet vaihtelivat nopealla tempolla kuitenkaan ehtymättä. Jälkiruuan aika koitti kuitenkin vääjäämättä ja ilta oli edennyt jo pitkälle. Hyvän tunnistaa siitä, että harmittaa kun se loppuu. Vielä oli kuitenkin aikaa iltasadulle. Näytellyn lumikin jälkeen ei voinut nähdä kuin kauniita unia.

Kouluaamuihin herätään puoli seitsemän, sain kuitenkin nukkua seitsemään, heräsin Taikanomaisesti ja sanoimme heihei. Edellinen ilta oli kulunut niin nopeasti, ettei edes kameran kenno ollut ehtinyt tallentaa korviin venyvää hymyä. Aamulla otettiin vahinko takaisin. Viimeisen, Taikalle varatun, Blogipaidan unohdin toimittaa, mutta kyllä en laita postiin! Henkilökohtaisesti huolehdin perille.

#selfie kuvaa vierailua paremmin kuin teksti, kyllin hyvin on mahdoton kirjoittaa
Talon väen lähdettyä varhain aamulla arkisen aherruksen pariin solmin vielä lenkkitossut jalkaan. Alpeilla on legendan mukaan järvi, joka houkuttelee satunnaisen kulkijan veteen, lumoutuneesti huutaa syvemmälle, tule syvemmälle ja lopulta hukuttaa varomattoman sielun.

Rantaraitin loputtomat ja risteävät hiekkatiet vievät analogisesti kelloa katsomatta vain pidemmälle ja pidemmälle. Kun ymmärtää kääntyä pois on seuraavan vaaran edessä. Kääntyykö pois rannasta toinen toistaan houkuttelevammalle lenkkipolulle, ja miksei juoksisi vähän vielä toiseen suuntaan. Vielä vähän. Täällä kasvaa suomenmestareita.

Seuraavan retken suuntaan Savoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti