Legendaarinen Vuoksen lenkki on nyt takana. Sumuisesta ja viileästä kelistä huolimatta 7.5km lenkille lähti reippaat seitsemänkymmentä juoksijaa. Vuoksi kierrettiin vastapäivään, ensin Fortumin sillalta itäpuolelle ja vanhalta rautatiesillalta kaartaen takaisin kohti lähtö- ja maalipaikkaa.
Koko joukko pääsi hyvin liikkeelle ja pitkä, käärmeenä luikerteleva jono, halkoi vastatuulta. Otin hyvän paikan enkä intoillut sairastelun jälkeen. Kilometrin tolpalla kellossa oli kuitenkin vain 3.35. Vauhti oli hyvää ja askel rullasi kevyesti. Vauhti tasaantui ja 2km kohdalla Fortumin sillalta Imatrankosken urheilukentälle käänntettäessä kellossa oli n. 7.25. Kilpailun ennakkosuosikki Reippaan Samu Mikkonen juoksi jo omilla teillään. Myös jono alkoi rakoilla ja kiihdyttäessäni seuraavaan porukkaan sain vielä yhden kaverin mukaan.
Muutama sata metriä yhdistymisen jälkeen annoimme naisten sarja voittajan Alisa Vainion jatkaa omaa vauhtiaan. Ei meistä tänään ollut häntä uhkaamaan. Kuuteen kilometriin asti oma vauhtini pysyi hyvänä, virtuaalisesti kello nakutti edelleen 3.35min/km tahdissa. Juoksin hetken ylikovalla rytmillä saavuttaakseni seuraavan peesin, ja sainkin selän kiinni. Vielä hieman keskenkuntoisena selkä alkoi kuitenkin vääjäämättä karata. Totesin itselleni olevan pakko jättäytyä, jos haluan selvitä maaliin.
Kova 7-8 m/s tuuli puhalsi suoraan vastaan viimeiset puolitoista kilometriä. Kankeat jalat eivät enää tuoneet juoksijaa lähemmäs maalia vaadittavalla temmolla. Huojennuksekseni vastatuuli hidasti myös takanatulevia, jotka olin karistanut myötätuuliosuudella takasuoralla, eivätkä he enää saavuttaneet.
Loppuaika painu lukemiin 27.40, eli 3.41min/km. Kilpailu oli tällä kertaa armoton, eikä antanut levätä hetkeäkään. Puolen minuutin ennätysparannukseen täytyy olla tyytyväinen. Kokonaistuloksissa aika oikeutti tälläkertaa kuudenteen sijaan. Sattuneesta syystä tulokset löytyvät Tilastopajasta.
Samu Mikkonen väläytty hirmuista kevätvirettä. Loppuaika 24.18 tarkoittaa 3.15min/km tahtia, joka on olosuhteet huomioiden myrskyvaroitus ensi lauantaille. Lähden kuitenkin luottavaisin mielin kympille. Kunto on löytymässä ja pienellä parannuksella täytän tavoitteeni. Enintään kolmen minuutin tappio nuoremmille pojille. Tänä keväänä lähtökohdat ovat ehdottomasti paremmat kuin vuosi takaperin.
Verryttelyjen jälkeen kotiin tullessa täysi huomio kiinnittyi meneillä olevaan Pariisi - Roubaix pyöräilymonumenttiin. Värikkäiden vaiheiden jälkeen OPQS:n Niki Terpstra kaarsi ensimmäisenä velodromille ja voitti soolona nousten pyöräilylegendojen joukkoon. Hieno kilpailu, josta ei ennakkoluulottomuutta ja yritystä puuttunut; ehkä lukuunottamatta takaa-ajajien ryhmän tyytymistä ratkomaan loput palkintopallisijat keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti