Suhtautuminen urheiluun

Harrasteurheilu on ollut esillä mediassa. Viimeeksi tänään paikallislehdessä oli urheiluharrastusten harjoitusmääristä ja -maksuista. Lenkillä pohdin kuinka itse urheilijat harrastukseensa suhtautuvat. Urheilun kautta verkostoituu laajasti, joten ainakin esimerkkeistä on helppo kirjoittaa.

Aloitan kuitenkin urheilun ulkopuolelta. Kuulin argumentin urheilun harrastamista vastaan. Hän ei voisi harrastaa urheilua, koska urheilijat menevät aikaisin nukkumaan ja keskittyvät vain urheiluun uhrautuen muusta hauskasta. Pikalajin urheilija puolestaan ihmetteli eikö juostessa tai pyöräillessä ole tylsää. Vastasin pilkesilmänkulmassa ei ole, mutta uidessa on.

Urheilijalla on harrastuksensa ulkopuolella kuitenkin hämmästyttävän paljon elämää. Kestävyysjuoksun suomenmestari lähestyi juuri, halusi tietää kuinka tyttöä pyydetään ulos. Pyydä puhelinnumeroa ja sovi milloin, vastasin. Urheilijallakin pinnan alla tavallinen elämä.

Urheilija kyllä tasapainottelee harrastuksensa kanssa. Kaveri kehui kuinka lukion koeviikolla on hyvä, päivänvalon aikaan kävi pyöräilemässä viiden tunnin maastolenkin. Pääsi heti syömään, palautumaan ja vielä kertasi seuraavan päivän kokeeseen. Vielä samalla manasi Kazakhstanin kiertävän sirkuksen. Muuten rauhallinen ja hiljainen, mutta kypärä päässä vauhtia ei voi koskaan olla edes tarpeeksi! Ei varmasti koe jäävänsä mistään paitsi.

Useampi maajoukkuetason urheilija sanoo harjoittelevansa koska pitää siitä. Ja niinkuin itse tekee mieli tai parhaaksi näkee. Heille yhteistä on, etteivät he tiedosta olevansa niin hyviä kuin todellisuudessa ovat. Toista ääripäätä edustaa kilpailemisesta stressaaminen. Useita SM-mitaleita juniorina, mutta lopetti kilpailemisen kokonaan kesken kauden kun ei enää halunnut ajatella viimeisien sekunnin kymmenyksien parantamista. Urheilu ei kuitenkaan ole jäänyt, vieläkin juoksisi mitaleista, jos haluaisi kilpailla. Kuntoilijanakin viikkokilometrit ovat käyneet toisella sadalla.

Yleisesti urheilijat elävät harrastuksensa kautta ja nauttivat tekemisestään. Raskaan työn mukana tulevat raskaat huvit. Hyvin omasta lajista ymmärtävä urheilija osaa kuitenkin huvitella kun sen aika on. Itse pidän jokaista tsäänssiä mahdollisuutena. Niin urheilussa, kuin sen ulkopuolella. Toisaalta on tehtävä parhaan kykynsä mukaan kaikki päästäkseen kovempaa. Ei ole kuitenkaan järkevää kieltäytyä mahollisuuksista, jotka parantavat urheilun ulkopuolista elämää.

Talvijuoksun loppukiri, heijastimet näkyvät (linkki pysäyttävään kirjoitukseen), kuva