Syksy 2014

Vuosi alkaa olla taputeltu ja on ehkä syytä tehdä pieni katsaus kuluneeseen syksyyn. Siihen kuului..

...ikimuistoisia tapahtumia ja tempauksia

Katson syksyn alkaneen elokuun lopulla ajetusta 200km pyörälenkistä. Olin tempauksen aikaan hieman flunssainen ja muutenkin ajo oli välillä tuskaisen epätoivoista. Kaikesta huolimatta se oli ehkä parasta, mitä olen koskaan tehnyt. Tähän voi aina palata muistoissaan tai sitten toisten kanssa jaettavina tarinoina.

Kului viikko pyöräilystä ja olin jo Kuopion maratonilla jäniksen toimessa. Oli mukavaa päästä osallistumaan tapahtumaan, vaikka en vielä tuntenut olevani valmis kilpailemaan. Juoksin puolikkaan ”2.00”-tekstillä koristettu ilmapallo selässäni. Onnistuin pitämään tasaisen vauhdin ja matkaa taittaessa koitin myös kannustaa kilpailijoita. Kovasti sain kiitosta maalissa.

Syyslomalla jäniksen pesti vaihtui päinvastaiseksi. Olin Imatralla X-runilla jälkijuoksijana. Taapersin Kallen kanssa 23km mittaisen raskaan maastolenkin peränpitäjänä kuluttaen aikaa piirun verran yli kolme tuntia. Tapahtuma oli hieno, mutta juoksu takkusi jälleen, tällä kertaa korvatulehduksen takia.

...treenaamista

Harjoituspäiväkirja ammottaa tyhjyyttään viime kesän osalta. Syksyllä sivut ovat alkaneet saada mustaa valkoiselle. Alkusyksystä lenkit olivat lyhyitä, kolmen kilometrin luokkaa. Pian määrät alkoivat kasvaa ja loppusyksystä. Syyskuun 40km viikot olivat muuttuneet lokakuun puolivälissä parhaimmillaan jo yli 80km mittaisiksi. Syksyn treenaamisesta jäi aika tahmea ja hajanainen mielikuva. Ajoittain kulki hyvinkin, mutta valtaosa lenkeistä oli väkisin puurtamista, harjoituksia, jotka olisi suosiolla pitänyt jättää väliin.

...kisoja

Tein paluun ”kilparadoille” pitkän tauon päätteeksi. Syys-lokakuussa Kuopiossa järjestettiin neliosainen polkujuoksusarja, Trail Cup. Olin mukana kolmessa osakilpailussa. Kerran kisasin tosissani, kahdesti juoksin vauhtikestävyysharjoituksen. Vähän jäi paha maku näistäkin. Kisareitit olivat hyvin mäkisiä, ja juoksu meni vielä tavallistakin pahemmaksi lyllerrykseksi.

Pohjois-Savon maakuntaviestijuoksussa olin mukana perhesarjan ensimmäisen osuuden viestinviejänä. Matkana oli kilometri, ja juoksu oli jäykkää. En saanut itsestäni irti mitään. Syytän tästä kovien treenien puutetta. ”Team Aerobinenpohja” otti kisassa kuitenkin pronssia.

Marraskuun alussa starttasin Leppävirran lumisille kaduille 5,4km matka edessä. Vieläkään en saanut mitään irti. Juoksu oli tasaista hölkyttelyä, pahalta ei tuntunut, kovempaa ei päässyt. Kisasta jäi tosi paha maku ja fiilis oli epätoivoinen.

...sairastelua

Ehkä suurin kompastuskiveni on ollut jatkuva sairastelu. Vajaan neljän kuukauden aikana olen ollut telakalla liki kuukauden päivät. Kaksi flunssaa ja yksi korvatulehdus ovat kaikki olleet sitkeitä ja verottaneet voimia jo kauan ennen ja jälkeen varsinaista tautia. En tiedä, saanko kiittää vain huonoa onnea, vai olenko jotenkin altistanut itseni kalastamaan joka ikisen pöpön. Vaikka taudit olisivat vain surkeiden sattumusten sarja, saan syyttää vain itseäni siitä, että olen treenannut sairaana ja toipilaana. Valoisalta näyttäneet harjoitusjaksot pirstoutuivat usein juurikin sairastumisen ansiosta.

Löysin hyvin osuvan kuvan. Kyllä minäkin kuvittelin kesän lopulla syksyn hyvinkin erilaiseksi. Treenien piti sujua nousujohteisesti, ja jouluun mennessä oletin olevani jo varsin hyvässä kunnossa. Nyt kuitenkin tunnen olevani lähes lähtöpisteessä. En tiedä, missä kohden kuvan nuolen kiemuroita tällä hetkellä kuljen, mutta toivon, että suurimmat kiemurtelut ovat takana ja tie tasoittuu taas lähitulevaisuudessa.