Tänä viikonloppuna oli Blogin kaksikko jälleen koolla. Kalle kotiutui tällä kertaa lomille Kuopioon. Edeltävä viikko kului Kallelta intissä rehkiessä ja Satulta treenatessa ja opiskellessa. Väsymys alkoi olla käsinkosketeltavaa ja se on näkynyt nukkumaanmenoajoissa. Silmät ovat painuneet väkisin kiinni kellon tullessa puoli kymmenen.
Ei koko viikonloppua ole silti käytetty nukkumiseen. Eilen taivallettiin irtolumen liukastamilla teillä yhteinen vauhtikestävyysharjoitus. Tänään etsittiin perinteisen monot autotallin periltä vuoden tauon jälkeen ja lähdettiin laturetkimäiselle pitkälle lenkille.
Kello soitti urheilijat ylös 7.50 aamupuuron keittoon. Ei sitä ehdi koko päivää nukkua, jos on pitkä lenkki tehtävänä. Matkaan päästiin puoli yhdeksän maissa ja vajaan kymmenen minuutin taaperruksen jälkeen kannettavana olleet sukset sai vaihdettua käsistä jalkoihin. Latu oli ajamatta ja hiukan ummessa. Suksi ei pitänyt, mutta sen ei annettu haitata. Lisää pitoa pohjaan ja matka jatkui.
Päämääräksi oli asetettu Tervaruukin hiihtomaja, jossa Kuopion Suunnistajat tarjoilisivat herkkuja pientä maksua vastaan. Matka majalle ei olisi ollut pitkä, mutta jotta saatiin jonkinlainen harjoitus kasaan, valittiin kiertotie. Viisarit näyttivät tuntia ja kymmentä minuuttia majan jo näkyessä. Kohta oli isot kupit kahvia kätösissä ja nätisti rätisevä takka edessä. Rattoisan tauon jälkeen taiteltiin nimmarit vieraskirjaan ja alettiin sovittaa jälleen monoja siteisiin.
Tauon jälkeen on aina hankala jatkaa. Kun lämpö saatiin takaisin päälle, matka jatkui taas mukavasti. Tasamaat tasatyöntäen ja yksipotkuista hioen ja ylämäet reippaasti vuorohiihtäen. Ajoittain mäkeen otatetteen kovaa juosten luistelu-uralla sukset jalassa. Päivän edetessä laduille alkoi virrata kanssahiihtäjiäkin.
Retken lähestyessä loppuaan käytiin kurkkaamassa Pilpassa toistakin hiihtomajaa. Sisään asti ei enää lähdetty. Käännös majan edessä ja matka kohti kotia saattoi alkaa. Yhteensä retkelle kertyi pituutta 30km ja majallakäynteineen aikaa kului nelisen tuntia. Kivaa oli, ja keväämmällä otetaan kyllä uusiksi. Sitten muistetaan kyllä ottaa myös pari pakettia makkaraa matkaseuraksi.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
maanantai 19. tammikuuta 2015
0+2 päivää
Kun ylihuomenna iltapäivällä
suljemme koulun ovet perässämme, suljemme ne periaatteessa
viimeistä kertaa. Lukio on koulupäivien osalta taputeltu. Takana on
liki 90 kurssia ja kaksi ja puoli vuotta opiskelua. Aika on lentänyt,
ja on vaikea käsittää, että kahden päivän päästä se on ohi.
Enää ei herätyskello pimputa
kukonlaulun aikaan tai kukaan kirjaa menojasi Wilmaan. Enää ei
kamppailla aamutunneilla väkisin kiinni painuvia luomia vastaan eikä vilkuilla
kelloa iltapäivisin vapautta odotellen. Enää ei lähdetä yhdessä
kuopiohalliin aamulla treenaamaan, syödä koulun herkkuruokia tai
päästä tasokkaiden ruokapöytä- ja välituntikeskustelujen
ääreen.
Usein kuulee sanottavan, että lukio on
ihmisen parasta aikaa. Jos näin on, millaisia ovat olleet minun
elämäni parhaat vuodet. Mitä lukio on antanut minulle?
Pari syksyä sitten olin pikkukylän
tyttö, joka oli lähdössä ”suureen kaupunkiin” opiskelemaan.
Uusi koulu jännitti kovasti, varsinkin kun en tuntenut sieltä
ketään. Vähitellen oma paikka alkoi löytyä, ja kaveripiiri alkoi
laajeta urheilijatutuista myös normipuolen lukiolaisiin. Hyvät
ystävät ovat olleet syy, miksi kaikkein kurjimpinakin aamuina on
ollut ihan siedettävää lähteä koulunpenkille. Kiitokset kaikille
kavereille, jotka ovat jakaneet lukiotaipaleen. Toivottavasti
yhteydenpito jatkuu.
Jotkut päivät eivät unohdu koskaan.
Viimekeväiset Wanhojen tanssit puhututtivat kauan etukäteen ja
puhututtavat edelleen. Ikimuistoinen kokemus. Tänä vuonna on edessä
vielä Wanhojen tansseja edeltävänä päivänä järjestettävät
penkkarit. Puku kyseistä päivää varten on roikkunut huoneen
nurkassa jo useamman kuukauden ja nerokkaita ideoita tapahtumaa
varten kehitellään jatkuvasti.
Urheilulukiolaisille tarjotaan
mahdollisuus ohjattuihin aamuharjoituksiin kolme kertaa viikossa.
Itse en niistä ole saanut parasta hyötyä irti, sillä vaikeudet
ovat sävyttäneet urheiluani aina lukion alusta alkaen. Ison osan
aamuista olen lillunut uima-altaassa vain vesijuoksuvyö seuranani.
Välillä olen kuitenkin päässyt halliin kaltaisteni, eli
yleisurheilijoiden ryhmän, joukkoon. Treenien haasteena on ollut
sovittaa harjoitukset yhtäaikaa sopiviksi niin heittäjille kuin
kestävyysjuoksijoille. Toisaalta tämä on ollut rikkaus. Koskaan ei
tiedä päätykö pikajuoksijoiden kanssa punttisalille vaiko
lenkille kestävyysjuoksijoiden kesken. Joka aamu hallille mennessä
kohtaa iloisia ilmeitä, kuulumisia vaihdetaan ja lähdetään
hyvillä mielin jatkamaan koulupäivää.
Kavereiden ja treenien lisäksi ikävä
tulee myös kouluruokaa. Kohtaamistaan moitteestaan huolimatta itse
olen sitä mieltä, ettei parempaa olekaan. Aina on saanut masun
täyteen kuunnellen samalla täpötäyden ruokapöydän tarinointia.
Jospa palataan vielä kuitenkin
faktoihin. Minulla on lukuloman aikana vielä kaksi roikkumaan
jäänyttä kurssia suoritettavana. Koululla on siis
muistettava vierailla vielä muutama tunti viikossa kuuden viikon
ajan. On myös turha kuvitella, että vapaus olisi koittanut.
Kirjoitukset vaanivat pahaenteisesti vajaan parin kuukauden päässä.
Luettavaa on paljon, ja lukumotivaatio korkealla. Tulevaisuuden
tähtäin on asetettu kohti Lappeenrannan Teknillistieteellistä
yliopistoa ja energiatekniikkaa.
Kursseista ja lukemisesta huolimatta
lukuloma helpottaa elämää. Jo tavaksi tullut matalalento ehkä
rauhoittuu hieman, ja aikaa jää niin treenaamiselle kuin
nukkumisellekkin. Vallitsevassa tilanteessa kun ei ehdi kuin
treenata, opiskella, treenata, opiskella ja nukkua liian lyhyet
yöunet. On tosiasia, että tällaista ei enää pitkään jaksaisi,
mutta ei onneksi tarvitsekkaan jaksaa.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Varusmiespalveluksen alku
Blogissa on ollut hiljaista. Aloitin varusmiespalveluksen Onttolan Rajajääkärikomppaniassa 5.1.2015. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat nyt takana, ja taistelija on pidennetyllä viikonloppuvapaalla kotona. Ensimmäiset päivät olivat pitkiä kuin nälkävuosi, mutta rytmiin päästessä aika on kulunut nopeasti. Herätys on aamulla kuudelta, ja kahdeksan minuutin päästä herätyksestä lähdetään aamulenkille. Rajajääkärikomppaniassa on tiukka sotilaskuri, mutta reilu henki.
Ensimmäiset päivät opeteltiin käytännön asioita, kuten vuoteen petaamista ja päiväpeiton taittelua pinkaksi. Ruokaa on tarjolla kolme tai neljä kertaa päivässä, ja ruoka vetää lähes vertoja Ylioppilastalon lihapadoille jälkiruokineen. Sotilaskuriin kuuluu suora ja välitön palaute, ei ikinä enää!, mutta hyvistä suorituksista jaetaan kehuja lämpimään sävyyn, aina näin!
Perjantaina illaohjelmassa alkoi vapaa-aika. Varusmiesten käytössä on liikutasali, jossa on tähän mennessä järjestetty mm. koripallopelejä. Suuntasimme kuitenkin punttisalille. Komppanian alueen välittömästä läheisyydestä löytyy asillinen sali, jossa myös Kaisa Mäkäräinen harjoittelee. Takaseinältä löytyy maailmancupin numerolappu saatekirjeineen ja nimikirjoituksineen.
Juoksumattoa lukuunottamatta kaikki varusteet löytyvät, joskin nostolava on liian pieni, eikä vapaata tilaa lattialla ole juurikaan. Rautaa on kuitenkin riittävästi, osa jopa Leokon tuotteita! Musiikki soi vaihtelevasti NRJ:n popista raskaaseen metalliin. Hyvä fiilis treenata! Ulkomaastoihin ei vielä ole lenkille saanut lähteä, ei ole koulutettu.
Lomille lähti taistelijan alku baretissaan. Loma tuli tarpeeseen. Viisi viikkoa olen ollut poissa kotonta. Tänä aamuna olin lähdössä suihkuun vain hammasharja kädessäni. Tupakaverini huomattivat släbärit jalkaan, panin jalkaan ja kaappi kiinni, seuraavaksi huomauttivat pyyhe kaulaan. Kolmannella yrityksellä taistelija oli valmis, aamulenkin jälkeen oli minuutti aikaa vaihtaa suihkuvarustus kolmen minuutin ohjattuja aamutoimia varten. Taistelija selvisi.
Ensimmäiset päivät opeteltiin käytännön asioita, kuten vuoteen petaamista ja päiväpeiton taittelua pinkaksi. Ruokaa on tarjolla kolme tai neljä kertaa päivässä, ja ruoka vetää lähes vertoja Ylioppilastalon lihapadoille jälkiruokineen. Sotilaskuriin kuuluu suora ja välitön palaute, ei ikinä enää!, mutta hyvistä suorituksista jaetaan kehuja lämpimään sävyyn, aina näin!
Pinkka ja punkka |
Juoksumattoa lukuunottamatta kaikki varusteet löytyvät, joskin nostolava on liian pieni, eikä vapaata tilaa lattialla ole juurikaan. Rautaa on kuitenkin riittävästi, osa jopa Leokon tuotteita! Musiikki soi vaihtelevasti NRJ:n popista raskaaseen metalliin. Hyvä fiilis treenata! Ulkomaastoihin ei vielä ole lenkille saanut lähteä, ei ole koulutettu.
Varusmiesten sali - penkki, kyykkyteline ja rautaa |
Lomapuvussa särmänä rajakarhu baretissa |
lauantai 10. tammikuuta 2015
Talvi etenee, treenit kovenee
Joululoma oli ja meni. Hidasta ja
pitkää tehdessä meni. Kuluvalla viikolla sukset ovat vaihtuneet
piikkareihin ja toppavaatteissa tarpominen hallijuoksuun ja
vauhtikestävyyslenkkeihin.
Viime sunnuntaina juoksin ensimmäisen
vk-lenkin kuukauteen. Pääsin kovemman treenini kimppuun pimenevässä
Joensuun illassa. Tie oli liukas, ja lumisateen jälkeisiä
aura-autoja sai väistellä. Meno oli tahmeaa, pahalta tuntui ja
kello ei tykännyt. Mutta sellaista se on, kovaa oppii juoksemaan
vain kovaa juoksemalla, ja alkuun on hankala päästä vauhtiin.
Nopeasti se kunto lähtee taas nousemaan. Näin ainakin kuulee aina
sanottavan, saa nähdä, onko väitteessä mitään perää.
Tiistaina löysin itseni
Kuopiohallista. Urheilulukiolaisen etuihin kuuluu arkisin ilmainen
sisäänpääsy halliin. Silloin tällöin on aiheellista hyödyntää tätä etua ja paeta sisäradoille talven liukkautta tai tässä tapauksessa pariakymmentä miinusastetta. Hyvien olosuhteiden lisäksi
oikeaan treenifiilikseen pääsee, kun saa pukea lyhyet shortsit
lyhythihaisen kaveriksi. Jälkeenpäin shortsien pukeminen kadutti
rankasti, juoksusta nahkeat sisäreidet hankasivat toisensa
vereslihalle 40 kiertämäni kierroksen aikana.
Hallissa pitkien verryttelyjen lisäksi
kipitin kevyitä tonnin vetoja puolenkymmentä. Meno tuntui hivenen
sunnuntaista valoisammalta. Viimeinen veto alitti tavoiteajan
kirkkaasti puolella minuutilla.
Heti seuraavana aamuna koulun
aamuharjoituksissa juostiin porukalla 8x300m. Rata oli tukossa, ja
treeni vaati pientä sovellusta. Kartio etu-ja takasuoran
puoliväliin, lähtö takasuoralta, 150m, U-käännös ja takaisin.
Kiskoin piikkarit jalkaan muiden sinnitellessä lenkkareissa. Taas
kärsin valinnastani jälkikäteen, pohkeet kiittävät edelleen.
Jospa tämä tästä ja kevään kuluessa piikkareihin saisi hierottua syvempää
tuttavuutta eivätkä jalkaparat enää niin säikkyisi kyseisiä
kapistuksia.
PS. Itärajalta on kuulunut hyviä
uutisia. Kalle aloitti varusmiespalveluksensa maanantaina Onttolan rajajääkärikomppanjassa, ja viimeisten tietojen mukaan on vielä täysissä
ruumiin ja sielun voimissaan. Ensimmäisellä viikolla päivät ovat olleet pitkiä, herätys on joka aamu ollut säälimättömästi 6.00 . Urheilulle ei ole vielä ollut sijaa, mutta pian harjoitusvapaat astuvat kuvioihin. Tähän
mennessä intin ehdoton kohokohta on ilmeisesti ollut Sotkun 0,60e, yön yli nukkuneina 0,30e, arvoiset munkit.
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Vuodenvaihde
Vuoden viimeisen illan koittaessa Maaningalla ei ollut ilmassa pelkästään urheilujuhlan tuntua. Urheilutalo parveili väkeä, samaan aikaan juhlittiin Kuopion ja Maaningan kuntaliitosta. Tapahtuman johdosta kaikille oli tarjolla sekä makkaraa että kakkukahvit.
Sää suosi kilpailua. Lämpötila keikkui nollan paikkeilla, ja tämä näkyi osallistujamäärissä. Ennätykselliset 62 juoksijaa lapsista veteraaneihin lähtivät juhlistamaan vuosiluvun vaihtumista joko 3km tai 5km reitille. Satu hoiteli niin osallistumisia kuin tulospalveluakin Kallen avustuksella, ja aika ajoin kiire ja härdelli saivat stressitasot kohoamaan. Työntäyteisen illan päätteeksi tulokset saatiin äkkiä sähköisesti eteenpäin, ja myös Satun ja Kallen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Harmitus kiireen takia nauttimatta jääneistä kakkukahveista haihtui illalla Kuopion ilotulitteita ihastellessa.
Kun oli päästy kävelyn makuun, jatkettiin samalla linjalla vielä seuraavana päivänä. Mieli teki keskustaan syömään. Pyörät olisivat olleet tarjolla, mutta Satu halusi kävellä. Matkan taittuessa Kallen mieli ei enää pysynyt riemukkaana, kun Satun oikoreitti pidensi jo muutenkin tuskaista matkaa. 7km jälkeen kaksikko pääsi kiinalaisten lihapatojen ääreen räntäsateen jäljiltä läpimärkinä. Masun täytyttyä oli edessä vielä kotimatka, nyt ilman oikotietä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös joululoma mallia 2014. Lauantaina koitti Kallen aika lähteä Joensuun kautta Imatralle. Satu lähti mukaan jäädäkseen Joensuussa mummolaan. Siirtyminen Kuopion majapaikasta bussiasemalle oli hurja. "Kuvittele, että joutuisit kantamaan vasikkaa 7km aamulla kukonlaulun aikaan", kuului vertaus matkastamme. Herätyskello pirisi tasan 7.00, ja pian alkoi taival kohti asemaa, jalan tietenkin.
Satulla oli mukanaan kaksi laukkua ja Kallella yksi, jonka painoksi mitattiin 17kg. Matkan kruunasi auraamattomat, vetisen loskan verhoamat kadut. Puolentoista tunnin kuluttua bussissa istui kaksi märkäkenkäistä matkailijaa. Jälkiviisaana on helppo pohtia, että olisi ollut ehkä ihan hyvä ajatus istua bussissa myös asemalle siirtyessä..
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Jouluna kestävyysurheilija kerryttää liikuntaa
Jouluaaton pitkänlenkin jälkeen hiljennyttiin joulurauhan aikaan syömällä ja saunomalla. Joulupäivänä lähdettiin Puijonlaaksoon viettämään aktiivista lepopäivää. Blogin kaksikko otti vielä kaverin mukaan ja päätyi Puijonmäen portaisiin. Vappuna juostiin kilpaa ylös, nyt rauhallisesti kävellen. Pakkasessa kiersimme Puijoa puolitoistatuntia ennen glögin lämmittämistä ja konvehtirasian avaamista.
Tapaninpäivänä pujotettiin monot jalkaan. Edellispäivien pakkanen oli lauhtunut, ja suksi luisti Rauhanlahden hiihtobaanoilla. Latu kiersi seitsemän kilometrin kierroksen. Auringon laskettua ei tullut enää edes tuttuja vastaan. Kiersimme mukavasti neljäkierrosta, eli n. 30km. Pimeydessä eheydyttiin.
Hiihtolenkin päälle oltiin laitettu linjat kuumiksi ja yhteislenkistä sovittu. Heti seuraavana aamuna alettiin varhain aamupuuron keittoon. Tasan kello yhdeksän sidottiin tossunnauhat ja suunnattiin tapaamispaikalle. Etelä- ja Pohjois-Savon maajoukkuetytöt moikkasivat jo kaukaa. Hyvää vauhtia pidettiin, mutta kuulumiset vaihtuivat vielä lennokkaammin. Paljon oli ehtinyt tapahtua.
Nylkkynelikko olikin pian Niuvassa, mielisairaalan pihamailla. Täältä kuulemma pitkää kevyttä lenkkiä juostaan, enkä ihmettele yhtään. Kaunista talvista maisemaa mutkittelevalla ja auratulla tiellä. Hirveän kivaa. Takaisin tullessa kohdattiin vielä Reippaan ilopilleri Mikko Hirvonen aamupäivälenkillään.
Kun Siilinjärvi-Kuopio -väli oli juostu, tarkoitti se että pyöräretki oli vielä tekemättä. Vahinko otettiin takaisin. Talvikeli poissulki maantiepyörät, mutta kaksikko ei ollut neuvoton. Tallin uumenista kaivettiin menevät kaupunkipyörät ja asennetta. Meillä oli käytössä kaksi vaihdetta, toisessa pyörässä pieni ja toisessa iso. Kaveriksi olimme jälleen saaneet urheilijatytön hiilikuituisella 29er maasturilla.
Lauantai-iltana oltiin liikkeellä retkeilymielellä, tarkoittamatta tietenkään vauhdin puutetta. Savonmaassa pyöräilyyn saa aivan toisen ulottuvuuden ylämäkien tuodessa haastetta ja alamäkien jättäessä kilometrejä taakse. Urbaanilla maastopyörälenkillä toisinaan jopa talutettiin tai kannettiin pyöriä. Taas oli hauskaa ja parissa tunnissa ehti pitkälle. Aerobinenpohja rakentuu jouluna.
Purjehtija Lindasta löytyi heti kestävyysurheilijan asenne. Linda kainosti tunnusti jopa maantiefillarin kiinnostavan. Kevään koittaessa lupasimme tutustuttaa pyöräilyyn. Mikäli kilometrejä kertyy, harkitsemme Lindan mukaanottamista oikealle maantielenkille. Kirjoittajien mieltä lämmittää erityisesti se, että kestävyysurheilu kiinnostaa muitakin nuoria!
Tapaninpäivänä pujotettiin monot jalkaan. Edellispäivien pakkanen oli lauhtunut, ja suksi luisti Rauhanlahden hiihtobaanoilla. Latu kiersi seitsemän kilometrin kierroksen. Auringon laskettua ei tullut enää edes tuttuja vastaan. Kiersimme mukavasti neljäkierrosta, eli n. 30km. Pimeydessä eheydyttiin.
Puijon rappuset. |
Nylkkynelikko olikin pian Niuvassa, mielisairaalan pihamailla. Täältä kuulemma pitkää kevyttä lenkkiä juostaan, enkä ihmettele yhtään. Kaunista talvista maisemaa mutkittelevalla ja auratulla tiellä. Hirveän kivaa. Takaisin tullessa kohdattiin vielä Reippaan ilopilleri Mikko Hirvonen aamupäivälenkillään.
Niuvan mielisairaala. |
Lauantai-iltana oltiin liikkeellä retkeilymielellä, tarkoittamatta tietenkään vauhdin puutetta. Savonmaassa pyöräilyyn saa aivan toisen ulottuvuuden ylämäkien tuodessa haastetta ja alamäkien jättäessä kilometrejä taakse. Urbaanilla maastopyörälenkillä toisinaan jopa talutettiin tai kannettiin pyöriä. Taas oli hauskaa ja parissa tunnissa ehti pitkälle. Aerobinenpohja rakentuu jouluna.
Kallansilloilla kannettiin pyöriä. |
Pyöräilyryhmää nauratti Kuopion yössä. |
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Urheilullinen joulu
Epäonnistuneen hallitreenin jälkeen vaihdettiin tehokkaampiin treenimuotoihin. Latukone teki hyvää työtä ja otsalanpun valossa takapihan pellolle syntyi mallikelpoinen luistelu-ura. Takareidet ja vatsalihakset tykkäsivät.
Latukone ja Rocky-harjoittelua. |
Kova pakkanen alkoi tuntua pistelynä poskissa ja reisissä. Kymmenen ensimmäistä kilometriä taittuivat kuin itsestään, mutta posket alkoivat olla jäässä. Pakkanen lauhtui Kuopion lähestyessä ja kaikki kuluneen syksyn hetkellisen epätoivon ajatukset olivat haihtuneet mielestä.
Lähdössä matkaan. |
Kalle oli 200km pyöräilyssä Satua vahvempi. Aaton pitkällä juoksulenkillä asetelma kääntyi toisinpäin. Kalle piti vauhtia matkalla, mutta satun juoksu parani kolmenkympin lähestyessä. Viimeisten kilometrien vauhti tippui kuuteenminuuttiin, mutta päämäärä lähestyi jokaisella askeleella.
Kallansilloilla reilusti yli puolenmatkan. |
Molemmille pisin juoksulenkki. |
Tontut ja joulukuusi. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)