Ei koko viikonloppua ole silti käytetty nukkumiseen. Eilen taivallettiin irtolumen liukastamilla teillä yhteinen vauhtikestävyysharjoitus. Tänään etsittiin perinteisen monot autotallin periltä vuoden tauon jälkeen ja lähdettiin laturetkimäiselle pitkälle lenkille.
Kello soitti urheilijat ylös 7.50 aamupuuron keittoon. Ei sitä ehdi koko päivää nukkua, jos on pitkä lenkki tehtävänä. Matkaan päästiin puoli yhdeksän maissa ja vajaan kymmenen minuutin taaperruksen jälkeen kannettavana olleet sukset sai vaihdettua käsistä jalkoihin. Latu oli ajamatta ja hiukan ummessa. Suksi ei pitänyt, mutta sen ei annettu haitata. Lisää pitoa pohjaan ja matka jatkui.
Päämääräksi oli asetettu Tervaruukin hiihtomaja, jossa Kuopion Suunnistajat tarjoilisivat herkkuja pientä maksua vastaan. Matka majalle ei olisi ollut pitkä, mutta jotta saatiin jonkinlainen harjoitus kasaan, valittiin kiertotie. Viisarit näyttivät tuntia ja kymmentä minuuttia majan jo näkyessä. Kohta oli isot kupit kahvia kätösissä ja nätisti rätisevä takka edessä. Rattoisan tauon jälkeen taiteltiin nimmarit vieraskirjaan ja alettiin sovittaa jälleen monoja siteisiin.
Tauon jälkeen on aina hankala jatkaa. Kun lämpö saatiin takaisin päälle, matka jatkui taas mukavasti. Tasamaat tasatyöntäen ja yksipotkuista hioen ja ylämäet reippaasti vuorohiihtäen. Ajoittain mäkeen otatetteen kovaa juosten luistelu-uralla sukset jalassa. Päivän edetessä laduille alkoi virrata kanssahiihtäjiäkin.
Retken lähestyessä loppuaan käytiin kurkkaamassa Pilpassa toistakin hiihtomajaa. Sisään asti ei enää lähdetty. Käännös majan edessä ja matka kohti kotia saattoi alkaa. Yhteensä retkelle kertyi pituutta 30km ja majallakäynteineen aikaa kului nelisen tuntia. Kivaa oli, ja keväämmällä otetaan kyllä uusiksi. Sitten muistetaan kyllä ottaa myös pari pakettia makkaraa matkaseuraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti