sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Katsaus nuorten SM-halleihin

Myös omaan viikkooni mahtui ohjelmaa ja unohtumattomia elämyksiä. Niin hyvässä kuin pahassakin. Keskiviikkona jatkoimme koululta Osmo's Cosmos- baariin, jossa uniikki esiintyi loppuillasta. Omalla kohdallani loppuillasta.

Torstaina juhlittiin itse penkkareita. Aamusta koululla oli aika väsyneitä abiturientteja. Turnauskestävyyttä koeteltiin, sillä parhaimmat juhlivat arkiviikon, viisi päivää, putkeen. Itse pidin tarkasti mielessä viikonlopun tulevan koitoksen ja säilytin itsehillinnän. Torstaina sanoin ei jopa kuorma-auton lavalla tarjotulle taskulämpimälle! Illalla kävin vielä verryttelemässä.

Lauantain 400m loi uskoa. Lyhyellä radalla kovempaa kuin kertaakaan edeltävänä kesänä. Tuloslistalta nimen perään oli printattu 54.02 ja 12. sija. Juoksu tuntui hyvälle ja sopivasti kehittynyt kisajännitys purkautui. Sprintterinä ei ollut tarkoituskaan hakea huippusijoitusta. Vaikka olo ei telineissä ollutkaan kotoisa, pääsin hyvin irti ja matkaan. Tasan yksi harjoituslähtö sitten kesän.

Ravintolakierroksen jälkeen hotellille ja ajoissa nukkumaan. Vantaan Tikkurilan Sokos- hotellille todella pitkä miinus joustamattomuudesta ja olemattomasti asiakaspalvelualttiudesta. Aamupalaa ei ollut mahdollista aikaistaa minuuttiakaan, vaikka itse keittiölle se olisi sopinut. Kisat alkoivat aamulla kuitenkin joukkueellamme jo varttia yli yhdeksän.

Kolmiloikasta pronssia Arttu Tyystjärvelle tuloksella 13.95 M17- sarjassa. Nyt enää kaverien morjestamista ja oman vuoron odottelua. Verryttely tuntui hyvälle.

Kaksi erää. Jälkimmäinen tulikuuma. Kilpailussa hyvin ja kovaa liikkeelle. Ensimmäiset 500m juoksin kärkiporukassa vaihtelevilla sijoilla. Nousin neljänneksi ja jahtasin pronssimitalia kunnes etukaarteen puolivälin jälkeen valot sammuivat ja miehellä hitsasi kiinni. Toivoin pääseväni maaliin ennen kuin takaa-ajajat tavoittavat. Loppusuoralla jouduin kuitenkin antautumaan ja tuloksena 7. sija ajalla 2.01,75.

Neljäs sija oli tarjolla, mutta kilpailuja täytyy juosta voittaakseen. Sain itsestäni kaiken irti, ja hoipertelin maalista happivajeessa vaatteidenvaihtopaikalle.

Ask yourself: 'Can I give more?'. The answer is usually: 'Yes'. - Paul Tergat

Viime kesää lukuunottamatta olen saanu annettua SM-kilpailuissa kaikkeni ja kahta poikkeusta vaille olen juossut ennätykseni ja kauden parhaani tärkeimmissä kilpailuissa. Tänään sain puhtaalla omallatunnolla vastata 'No'. Oma paras jäi tänään Liikuntamyllyn lyhyttä loppusuoraa vaille vajaaksi.

Mielestäni kenelläkään ei tällöin ole oikeutta puhua huonosta suorituksesta. Urheilija itse on kuitenkin syksystä asti harjoitellut ja kilpailut suunnitelman mukaisesti ja uhrannut "kerranelämässäabiviikkonsa" kestävyysurheilun alttarille. Tässä on tilanne hallikauden jälkeen. Kevättä ja maanteitä kohden on hyvä jatkaa. Tiistaina vielä 3000m testijuoksu ja hallikausi on paketissa.

Tässä viikko kuvina. Lauantailta on mahdollisesti tulossa video, tämänpäiväisestä ei jäänyt lapsille soveltuvaa katsottavaa hyytymisen, oksentamisen, tiedottomana hoipertelun tai maalissa kiroamisen jälkeen.








Väsymys väliaikaista, muistot ikuisia

Nyt on sitten takana erittäin tapahtumarikas viikonloppu. Tapahtumia riitti akselilla Vanhojen tanssit ja 18v synttärit. Muutamaan päivään kertyi iso kasa kivoja ja uusiakin kokemuksia, joista osan voisin ottaa milloin vain uudestaan, osa taas tuli koettua varmasti kerralla kahdesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Torstai: Alotin seikkailuni tänä päivänä pakaten aamulla mukaan useamman kassillisen tavaraa ja suunnaten kaverin luokse Puijonlaaksoon, joka toimi tukikohtanani kolmen päivän ajan. Iso kiitos Hannalle majoittamisestani, en tiedä minne olisin muuten joutunut! Koulussa jouduin penkkareitten johdosta mielenkiintoiseen tilanteeseen jouduttuani käymään kansliassa kysymässä, mitä pitäisi tehdä, kun kadonnut puhelimeni on vissiin teletapeilla. Teletapit palauttivat puhelimen ja päivä jatkui viime hetken tanssipanikoinnin lisäksi onnistuneella treenillä. Kävin kiertämässä Kuopion hallia noin 30 kertaa ympäri, muutamien vetojen, koordinaatioiden sekä aitakävelyjen kera. Onnistuin oppimmaan myös oikean estetekniikan. Ennen olen tuonut jalan ulkokautta, nykyään sisäkautta. Esteenylityksestä tuli samantien huomattavasti hallitumpaa sen lisäksi, että este alkoi tuntua vähintään puolet matalammalta!

Perjantai: Herätys kello 05.55. Suunta kohti kampaajaa. Puolitoista tuntia kampaajan tuolissa nukahtamista vastaan taisteltua olivat hiukset jokseenkin ojennuksessa. Seuraavaksi meikkaamaan ja vetämään mekkoa päälle, mutta sitä ennen päivän tärkein hetki eli aamupala. Synttäreitteni kunniaksi oli ihan kynttilätkin pöydässä.


Kaikki sujui aamulla suunnitelmien mukaan, ja saavuimme koululle ilman suurempaa draamaa. Kaksi ensimmäistä esitystä sujui ongelmitta, mitä nyt musiikki vähän pätki. Seuraavaksi siirryimme koko porukka ikimuistoiselle lounaalle Amarilloon, jossa kaveriden aloitteesta koko ravintola lauloi minulle synttärionnittelut.

Syömästä palattuani pääsin synttärisankarin roolissa pihalle polttamaan tähtisädetikkuja, vissiin tosi aikuista, mutta hauskaa oli, eikä mekkokaan syttynyt palamaan.


Illalla kuudelta alkoi sitten viimeinen näytös, jonka jälkeen usean kuukauden ajan harjoitellut tanssit olisivat lopullisesti ohi. Sali oli ääriään myöten täynnä, vaikka tanssimmekin kahdessa eri ryhmässä. Mekko oli kovilla ahtauden takia, ja repesikin kertaalleen. Myöskin lattialla konttailuun tein tuttavuutta, mutta eipä tuo nyt niin vaarallista ole, eikä kukaan edes huomannut. Tanssien loputtua lähdimme voitolla yöhön, kuten esityksen lopettaneessa omassa tanssissamme lupasimme.






Jatkot vietimme kaikkien Kuopion ja Kuopion lähialueiden lukioiden kanssa Rauhalahdessa. Ihan hauskaa oli, ja väitän kyllä käyttäytyneeni suhteellisen hyvin. Oli kyllä juhlava hetki ottaa korkkarit pois 16h tauottoman käytön jälkeen.


Lauantai: Aamu alkoi hyvin naisten viestiä seuratessa, hieno kisa. Kotiin saavuin hyvissä ajoin ja lähdin vaatteidenvaihdon jälkeen vielä kaverin luo synttäreitä juhlistamaan. Ohjelmassa oli niin hyvää ruokaa, hyvää seuraa kuin hyvää musiikkiakin, paljon kahvia sekä Putouksen katsomista. Kiitokset Noorallekkin, hauskaa oli ja tortillat olivat ihan tosi hyviä!


Sunnuntai: Viikonloppu on ollut rankka. Tämän päivän aion käyttää lepäämisen, rästiin jääneiden kouluhommien sekä Kanarian leiriä varten pakkaamisen merkeissä. Ensimmäiseksi aamulla tuli jo heitettyä perinteinen sunnuntain pitkä lenkki. Vielä olivat jalat vähän kipeät ja väsyneet, mutta ihan hyvin sujui.

torstai 13. helmikuuta 2014

Mestari itse - Kuka muu muka!


Enempää ei varmasti ole tarvetta sanoa. Päiviä nolla!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kaikki voitava on tehty

Viimeistelyharjoitus on kirmattu. Vedot olivat tarkalleen määrämittaisia ja juoksussa sopivaa kankeutta viikonloppua ajatellen. Hyvä tulee. Liikuntamyllyssä juoksen viikonloppuna lauantaina 400m aukivetona ja sunnuntaina 800m. Toivottavasti eräjaoissa on edes hieman tuuria matkassa ja vauhtia löytyy alusta asti.

Nyt loppuviikosta enää tsippailua ja verryttelyä. Huomista abivideon esitystä on jo odotettu kuin seuraavaa suomalaista "oikeaa" olympiavoittajaa Salt Lake Cityn ja Samppa Lajusen jälkeen. Hyvät blogin lukijat; tulette näkemään videon ensimmäisten joukossa. Täräytän videon youtube- linkkeineen näkyviin tullessani illan riennoista.

Odotus päättyy! Nähtäväksi jää ottavatko lökäpöksyt vielä olympiavoiton pettymystensä jälkeen tai yllättävätkö hiihtäjät kisojen edetessä. On kuitenkin mahdollista, että odotus pitkittyy Rio de Janeiroon. Suomalaisten mitaleista välittämättä yksi kisojen sykähdyttävimmistä urheilusuorituksista on jo nähty.

Martin Fourcade tuuletti olympiakultaansa jo viimeisellä ampumapaikalla kilpailijoiden vielä ampuessa vieressä. Hän sanoi tienneensä voittavansa ammunnan onnistuessa. Ihailtavaa itsevarmuutta. Ei tarvetta selityksille - Yksinkertaisesti maailman paras.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Plussakeli=pyöräilykeli, vai?

Vaikka juokseminen olisikin kuinka kivaa tahansa, on joskus järkevämpää tehdä treeni muussa muodossa. Varsinkin kevyen lenkin voi aivan hyvin tehdä jollain muulla tapaa, esimerkiksi hiihtäen, uiden, pyöräillen tai vaikka sauvakävellen, jos siltä tuntuu. Eilen tuntui. Aamutreeneissä penikoita kiristi, ja sen verran olen kokemuksesta oppinut, että jos penikat alkavat kipeytyä, on levättävä ajoissa. Iltalenkille oli siis keksittävä jotain muuta ohjelmaa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta se olisi hiihtoa, mutta tämän sain unohtaa ulkona vallitsevan vesikelin takia. Lämpömittaria vilkaistessa syttyi idea pyörälenkistä; ei voi olla huono idea vähän pyöräillä hitaasti lämpimässä säässä! Kyllä oli huono idea. Tie oli muhkurainen, pyörä ei kulkenut ja kylkeen iski pahemmanlaatuinen kramppi. Reilun tunnin kuitenkin tuskailin pyörän selässä, ja lenkki kuitenkin tuli tehtyä ja jalat säästyivät.

Joskus on ollut lunta ihan hiihtämiseen asti.

Tänään sitten pidin juoksupäivän. Penikat olivat paremmat, eivätkä kipeytyneet juostessakaan. Pyöräily kannatti. Huomiseksikin pitäisi jotain korvaavaa keksiä, sillä torstaina olisi tarkoituksena juoksennella ihan piikkarit jalassa.


Perjantaina urheilu jääkin sitten aika todennäköisesti päiväksi taka-alalle, sillä edessä on jokseenkin kiire päivä. Samalle päivälle sattuu sekä vanhojen tanssit että ystävänpäivä, ja lisäksi saavutan täysi-ikäisyyden. Tansseja varten alkaa olla kaikki käytännössä valmista, tavaraa on pakattuna kolme pussillista, sisältäen pakollisen selviytymispakkauksen nuppi- ja hakaneuloineen, lankoineen ja laastareineen. Kaikkien järjestelyjen jälkeen alkaa tuntua, että ihan hyvä vaan, että vanhat ovat vain kerran elämässä! Tanssien jälkeisenä päivänä kisataan Helsingissä nuorten SM-hallit, jotka joudun pettymyksekseni jättämään väliin, vaikka viimeiseen asti toivoa osallistumisesta elättelinkin.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hölkkääminen alkaa muistuttaa juoksua

Pajulahdessa paukusta liikkeelle. Pääsin asemiin kakkospaikalle Hannu Granbergin selän taakse. Hannu veti tasaisesti 58s kierroksen ja 600m väliajaksi 1.30. Kiitoksia! Uusi 800m halliennätys kirjataan nyt 2.02,12. Aivan loppuun asti juoksu ei vielä kantanut, mutta toisaalta kilpailu oli vasta hallikauden toinen. Juoksu kuitenkin tuntui oikealla tavalla hyvälle. Hyvät kilpailut palkitsevat harjoittelusta.

Tarjous munkkikahveista kahden minuutin alittuessa on kuulemma vielä voimassa. Suunta on ehdottomasti ylöspäin ja voin väittää olevani parhaassa kunnossa ikinä. Ensi viikonloppuna kunto on vain saatava ulosmitattua. Turhasta herkistelystä ei kuitenkaan voi syyttää. Nytkään kilpailuun valmistautuminen ei ollut täysin optimaalista, sillä eilen kävin viheltämässä D-tyttöjen turnausta ja verryttelin aukivedoin illalla. Kuvassa valmiina hyppäämään laatikkoon.

Luokkamme abivideota leikatessa päätin laittaa Urheiluliiton päättäjille vielä terveisiä. Ei mitään järkeä laittaa SM-halleja samalle viikolle abihulinoiden ja vanhojen tanssien kanssa! Osallistujalista näyttää aika vaisulta... Ensi viikko pitää ottaa siististi seuratessa muiden matalalentoa. Kun on päässyt edes jonkinlaiseen kuntoon, ei kannata uhrata seuraavaa kahta viikkoa ja SM-kilpailuja juhlimisesta toipumiseen.


Päätimme blogin linjan mukaan pahoittaa mielemme aina kun "mukaurheiluihminen" hehkuttaa Enni Rukajärven slopestyle hopeaa haukkuen samalla suomalaiset kestävyysurheilijat. Ei teistä ole mihinkään, kisaturisteja!

Enniltä mitään poisviemättä täytyy kuitenkin pitää mielessä, että slopestyle oli ensimmäistä kertaa mukana olympialaisissa, eikä kilpailun taso ole vielä noussut samalle tasolle kuin perinteisemmissä olympialajeissa.

Urheilussa vallitseekin tätänykyä ristiriitaisuus. Urheilijat haluavat pitää hauskaa ja katsoa kuka heistä on nopein. Tai kenellä on eniten sisua edesmenneen kestävyysjuoksulegendan mukaan. Katsojat haluavat puolestaan nähdä suosikkiensa menestyvän kilpailuissa ja ovat vielä valmiita maksamaan siitä. Soppa on valmis ja lieveilmiöt valtaavat keittiön.

Kaupunkisuunnistus

On hyvä, että ihmiset jaksavat kokeilla ja kehitellä kaikkea uutta, vaikka alku voikin joskus olla hankalaa. Tänään kävin testaamassa hyvää esimerkkiä tällaisesta uudesta ideasta. Otin nimittäin osaa Kuopiossa järjestettyyn kaupunkisuunnistukseen, jossa tavallisten karttojen sijaan käytettiin QR-koodeja, joita luettiin älypuhelimilla. Puhelimella siis kuului lukea paperilla oleva koodi, jonka jälkeen puhelimen kartta osoitti rastin sijainnin. Leimaamista ei tapahtunut ollenkaan vaan rasti kuitattiin löydetyksi vastaamalla kysymyksiin, joihin vastaus löytyi paikoilta, joissa kuului käydä.



Omalta osaltani homma ei lähtenyt alusta alkaen menemään ihan putkeen. Puhelimeni osoittautui kykenemättömäksi näyttämään rastin sijaintia QR-koodien perustelta. Aikani lähtöpaikalla epätoivon ja huvituksen välissä puhelinta räpellettyä sain kuitenkin käteeni ilmeisesti puhelinluettelosta repäistyn Kuopion kartan, johon tapahtuman järjestäjä piirsi rastien sijainnit. Pääsin matkaan. Suurin osa rasteista tuli löydettyä, tosin ennemmin Kuopio-tuntemuksen kuin kartanlukutaitojen ansiosta. Pari rastia jäi käymättä, koska saamani kartta oli niin pieni, etteivät ne siihen mahtuneet. Ei haittaa, sain joka tapauksessa päivän pitkän lenkin suoritettua, ja matkakin eteni kyllä huomattavasti nopeammin kartta kädessä ympäri Kuopiota kipitellessä kuin Siilinjärven tutuilla, satoja kertoja ympäriinsä juostuilla reiteillä.