Torstaina juhlittiin itse penkkareita. Aamusta koululla oli aika väsyneitä abiturientteja. Turnauskestävyyttä koeteltiin, sillä parhaimmat juhlivat arkiviikon, viisi päivää, putkeen. Itse pidin tarkasti mielessä viikonlopun tulevan koitoksen ja säilytin itsehillinnän. Torstaina sanoin ei jopa kuorma-auton lavalla tarjotulle taskulämpimälle! Illalla kävin vielä verryttelemässä.
Lauantain 400m loi uskoa. Lyhyellä radalla kovempaa kuin kertaakaan edeltävänä kesänä. Tuloslistalta nimen perään oli printattu 54.02 ja 12. sija. Juoksu tuntui hyvälle ja sopivasti kehittynyt kisajännitys purkautui. Sprintterinä ei ollut tarkoituskaan hakea huippusijoitusta. Vaikka olo ei telineissä ollutkaan kotoisa, pääsin hyvin irti ja matkaan. Tasan yksi harjoituslähtö sitten kesän.
Ravintolakierroksen jälkeen hotellille ja ajoissa nukkumaan. Vantaan Tikkurilan Sokos- hotellille todella pitkä miinus joustamattomuudesta ja olemattomasti asiakaspalvelualttiudesta. Aamupalaa ei ollut mahdollista aikaistaa minuuttiakaan, vaikka itse keittiölle se olisi sopinut. Kisat alkoivat aamulla kuitenkin joukkueellamme jo varttia yli yhdeksän.
Kolmiloikasta pronssia Arttu Tyystjärvelle tuloksella 13.95 M17- sarjassa. Nyt enää kaverien morjestamista ja oman vuoron odottelua. Verryttely tuntui hyvälle.
Kaksi erää. Jälkimmäinen tulikuuma. Kilpailussa hyvin ja kovaa liikkeelle. Ensimmäiset 500m juoksin kärkiporukassa vaihtelevilla sijoilla. Nousin neljänneksi ja jahtasin pronssimitalia kunnes etukaarteen puolivälin jälkeen valot sammuivat ja miehellä hitsasi kiinni. Toivoin pääseväni maaliin ennen kuin takaa-ajajat tavoittavat. Loppusuoralla jouduin kuitenkin antautumaan ja tuloksena 7. sija ajalla 2.01,75.
Neljäs sija oli tarjolla, mutta kilpailuja täytyy juosta voittaakseen. Sain itsestäni kaiken irti, ja hoipertelin maalista happivajeessa vaatteidenvaihtopaikalle.
Ask yourself: 'Can I give more?'. The answer is usually: 'Yes'. - Paul Tergat
Viime kesää lukuunottamatta olen saanu annettua SM-kilpailuissa kaikkeni ja kahta poikkeusta vaille olen juossut ennätykseni ja kauden parhaani tärkeimmissä kilpailuissa. Tänään sain puhtaalla omallatunnolla vastata 'No'. Oma paras jäi tänään Liikuntamyllyn lyhyttä loppusuoraa vaille vajaaksi.
Mielestäni kenelläkään ei tällöin ole oikeutta puhua huonosta suorituksesta. Urheilija itse on kuitenkin syksystä asti harjoitellut ja kilpailut suunnitelman mukaisesti ja uhrannut "kerranelämässäabiviikkonsa" kestävyysurheilun alttarille. Tässä on tilanne hallikauden jälkeen. Kevättä ja maanteitä kohden on hyvä jatkaa. Tiistaina vielä 3000m testijuoksu ja hallikausi on paketissa.
Tässä viikko kuvina. Lauantailta on mahdollisesti tulossa video, tämänpäiväisestä ei jäänyt lapsille soveltuvaa katsottavaa hyytymisen, oksentamisen, tiedottomana hoipertelun tai maalissa kiroamisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti