Vaikka juokseminen olisikin kuinka kivaa
tahansa, on joskus järkevämpää tehdä treeni muussa muodossa.
Varsinkin kevyen lenkin voi aivan hyvin tehdä jollain muulla tapaa,
esimerkiksi hiihtäen, uiden, pyöräillen tai vaikka sauvakävellen,
jos siltä tuntuu. Eilen tuntui. Aamutreeneissä penikoita kiristi,
ja sen verran olen kokemuksesta oppinut, että jos penikat alkavat
kipeytyä, on levättävä ajoissa. Iltalenkille oli siis keksittävä
jotain muuta ohjelmaa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta se olisi
hiihtoa, mutta tämän sain unohtaa ulkona vallitsevan vesikelin
takia. Lämpömittaria vilkaistessa syttyi idea pyörälenkistä; ei
voi olla huono idea vähän pyöräillä hitaasti lämpimässä
säässä! Kyllä oli huono idea. Tie oli muhkurainen, pyörä ei
kulkenut ja kylkeen iski pahemmanlaatuinen kramppi. Reilun tunnin
kuitenkin tuskailin pyörän selässä, ja lenkki kuitenkin tuli
tehtyä ja jalat säästyivät.
Joskus on ollut lunta ihan hiihtämiseen asti. |
Tänään sitten pidin juoksupäivän.
Penikat olivat paremmat, eivätkä kipeytyneet juostessakaan.
Pyöräily kannatti. Huomiseksikin pitäisi jotain korvaavaa keksiä,
sillä torstaina olisi tarkoituksena juoksennella ihan piikkarit
jalassa.
Perjantaina urheilu jääkin sitten
aika todennäköisesti päiväksi taka-alalle, sillä edessä on
jokseenkin kiire päivä. Samalle päivälle sattuu sekä vanhojen
tanssit että ystävänpäivä, ja lisäksi saavutan
täysi-ikäisyyden. Tansseja varten alkaa olla kaikki käytännössä
valmista, tavaraa on pakattuna kolme pussillista, sisältäen
pakollisen selviytymispakkauksen nuppi- ja hakaneuloineen, lankoineen
ja laastareineen. Kaikkien järjestelyjen jälkeen alkaa tuntua, että
ihan hyvä vaan, että vanhat ovat vain kerran elämässä! Tanssien
jälkeisenä päivänä kisataan Helsingissä nuorten SM-hallit,
jotka joudun pettymyksekseni jättämään väliin, vaikka viimeiseen
asti toivoa osallistumisesta elättelinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti