Toisinaan on hämmentävä kuunnella tarinoita. Toinen pitää liikuntasuoritusta lähes ylitsepääsemättömänä, mutta kuunnellessa se tuntuu liikunnalliselta viikonlopulta. Vaikka pitää itseään monesti huonokuntoisena, taitaakin olla keskitason yläpuolella. Neljäkymmentä kilometria kävelyä ja vajaat 150km pyöräilyä ei olekaan #normiviikonloppu. Hyvä kunto on suhteellista niin kuin Blogissakin on monesti kirjoitettu.
Viimepyhänä kehuin Fischerin pitopohjasuksia, pitivät ja luistivat, ei raaskinut lopettaa hiihtämistä. Intissäkin hiihtäminen on hauskaa, monesti hymy on noussut korviin. Nuoskakelissä pitopohjasuksi on kuitenkin itse perkeleen keksintö. Kyllä ei hymyilyttänyt lumen jäätyessä suksen pohjaan useamman sentin kerrokseksi.
Viikolla oli jo kahdet iltalomat. Maanantaina lähdettiin keskustaan, kuka muka jäisi pois ensimmäisiltä iltavapailta. Keskiviikkona oli vielä virkeä olo, ja pyrin areenalle juoksemaan. Halleissa tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että urheilemaan ei pääse. Ei hätää, sisuuntuneena juoksin vauhtileikittelyä Joensuun siltojen välillä.
Kuvaa ei ole täräyttää. Tekstinverran ponnistelin. Ensiviikon kannalta nyt on parasta levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti