Juoksua ja juhannustaikoja

Juhannus oli ja meni. Tänä vuonna keskikesän juhlaa tuli juhlittua tyylillä, nimittäin omalla tyylillä. Perinteisen kokonkatselun ja grillaamisen lisäksi viikonloppuun mahtui extempore- ja kuningasideoita toisensa perään. Näistäkin huolimatta,tai oikeastaan juuri näiden ansiosta, oli juhannus ehkä kaikkien aikojen paras.

Asiat alkoivat kulkea hyvään suuntaan kun perjantainen pikavisiitti mökille venyi yön yli kestäväksi. Ensimmäinen päivä kuluin mukavasti mökkielämän merkeissä; ryysyihin pukeutuneena, vanhoilla pyörillä ajellessa, valokuvatessa, grillatessa  ja vain ollessa. Päivään mahtui myös kesän ensimmäinen frisbeegolf-kokeilu, joka sekin alkoi sujua alkukankeuksien jäätyä historiaan. Kylmä sää ja toppatakin läsnäolokaan eivät voineet päivän hyvää fiilistä tuhota.

Illalla oli totta kai lähdettävä kokolle. Itse kokko ei kummoinen kokemus taaskaan ollut, mutta sen jälkeen ilta huipentui tyynellä järvellä souteluun auringon laskiessa. Koskaan ennen en ollut soutanut, mutta kyllä siihenkin näköjään oppi. Oli tosi hauskaa, vaikkakin yllättävän raskasta. Mökille palatessa löimme serkun kanssa viisaat päämme yhteen ja päädyimme tekemään juhannustaikoja. Tuli juoksenneltua viljapellossa, katseltua kaivoon ja nukuttua sukat väärin päin seitsemän kukkaa tyynyn alla. Seuraavana aamuna jouduimme toteamaan tehneemme taiat ilmiselvästi väärin, sillä muutenhan tulevan sulhon olisi ilman muuta pitänyt meille unessa ilmestyä.

Öinen pettymys haihtui kuitenkin ajallaan lauantain edetessä hauskoissa ja leppoisissa merkeissä. Iltapäivällä jouduin palaamaan kotiin ihmisten ilmoille viettääkseni osan juhannuksestani sovitusti hyvän ystävän seurassa. Iltapäivä, ilta ja osa yöstäkin  kului aika pitkälti Harry Potter-leffoja katsellessa ja kasviksia dippailtaessa. Aika kuluin kuin siivillä ja kohta koittikin aamu. Aamupalapöydässä totesin, että mieli tekisi vielä mökkeilemään.Tästä toteamuksesta seurasi jälleen uusi extemporeidea. Päätin suoriutua paikalle pyörällä, ja matkaahan kohteeseen kertyi noin 46km. Pieniä epäilyjä ideani taas keräsi, mutta tosi kivaa oli ja vajaassa parissa tunnissa olin jo mökillä pihvin syönnissä.

Mitä urheiluun muuten tulee, on viime päiviin siis mahtunut niin frisbeegolfia, pyöräilyä, soutelua kuin kävelyäkin, mutta totta kai myös juoksua. Eilen juoksin pisimmän lenkin sitten huhtikuun, ja lupaavasti meni! Muutenkin lenkkejä on tullut tehtyä puolentoista viikon ajan paria poikkeusta lukuun ottamatta päivittäin. Ja koko ajan tuntuu paremmalta ja paremmalta! Joudun/saan jo melkein myöntää olevani jälleen pahasti koukussa juoksemiseen. Pitkästä aikaa alkaa tuntua, että kaikki alkaa olla aika hyvin.

Huomen aamulla hyppään bussiin, jossa istun liki neljä tuntia vain päästäkseni katsomaan Jämsän kestävyyskarnevaaleja, jotka itseltäni jäävät kilpailullisesti väliin jo toista vuotta putkeen. Jämsä on kuitenkin joka tapauksessa kestävyysjuoksijan yksi kesän kohokohdista, mielestäni ilman numerolappuakin. Ainoana ongelmana on enää sääennuste, joka lupailee sen verran koleaa ilmaa, että jokakesäinen uiskentelu urheilukenttää reunustavassa joessa taitaa olla vaarassa.