Edellisestä kirjoituksesta ehti kulua jo lähes viikko. Keskikesän juhlana keskityin kuitenkin vain herkistelemään. Torstaina 3x150m kovaa pitkillä palautuksilla, joista nopein pysäytti kellot aikaan 17.6s ja allekirjoittaneelle kirjattiin uusi Personal Best. Lähdin juhannuksen viettoon ja siirsin keskittymisen urheilusta makkaransyöntiin.
Kestävyyslegenda Artsi, tiedän sinun seuraavan blogia. Henkilökohtaisesti pahoittelen, mutta A-raja jäi tälläkertaa syömättä, vaikka neljäntenä päivänä taidettiin mennä jo viidennessä paketissa. Allekirjoittaneella on kuitenkin A-rajan tulos jo kuluvalta kaudelta - Ei kerran, vaan kahdesti! Selvennyksenä siis A-rajat makkaransyönnissä ovat viisi naisilla ja seitsemän miehillä.
Juhannuksena moottoripyörän mittariin 400km. Kuva on otettu Vekaransalmen lossilta omalle mökille ajaessa. Kolmeen päivään neljä mökkiä.
Olennaisinta oli tietysti kokko. Eikä mikä tahansa, vaan Itä-Siitolan kokko. Tapahtuma, joka vetää puoleensa koko kyläyhteisön ja puoli Imatraa.
Suomen kesään kuuluu kiinteäti myös valkoinen maa. Kymmenen minuutin raekuuro jätti jälkensä.
Lahdessa kilpailtiin tänään Aluemestaruusviesteissä. Pitkässä pikaviestissä, 4x400m juoksin avausosuuden ja toin joukkueen aivan tasoissa vaihtoon. Huusin ANNA MENNÄ, ja kapula vaihtui sujuvasti. Kolmen kaarteen tasoituksella juostavassa viestissä kakkososuuden juoksija, hiihtäjä ja nouseva maileri, sai hyvän paikan Ahkeran peesistä ja lupaavasti itse SM-viestejä ajatellen toi joukkueemme kärjessä vaihtoon.
Loppuaika painui 3.45,27, mutta oma juoksu oli todella hyvää. Hopeaa Ahkeran takana ja Katajaisten edellä. Ratakierros kapulakädessä telineistä 52.6s sateisessa ja kylmässä kelissä. Loppuun jäi vielä voimia, mutta yksinkertaisesti kovempaa en päässyt. Viestinä juostaessa jo itse Komen olisi jäänyt maililla taakse ;)
Torstaina Jämsään Kestävyyskarnevaaleille. Kunto ja nopeus ovat erinomaisella mallilla, enää tarvitsee vain ulosmitata ne kahdelle ratakierrokselle kuumassa ja tasaväkisessä kilpailussa. Vielä lopuksi suosittelen vahvasti lukemaan Jaskan Pauhantaa- blogin kirjoituksen kestävyysjuoksusta. Täyttä asiaa.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
perjantai 20. kesäkuuta 2014
Nurmille niittyjen, rannoille järvien...
...ovat lenkkipolkuni minut viime
päivinä kuljettaneet. Kuluvalla viikolla olen käynyt testailemassa
juoksun tuntemuksia käytännössä joka päivä. Taas tuntuu, että
suunta on ehkä ylöspäin, tai ainakin suupielet osoittavat
kyseiseen suuntaan vielä lenkin päätyttyäkin, mikä on ollut
viimeisen vuoden aikana harvinaista. Kunto ja juoksuvauhti eivät
toki päätä huimaa, mutta se, että lenkillä on kivaa, kertoo
enemmän kuin mikään muu.
Vielä en kuitenkaan minkään suhteen
kovia toiveita elättele, nyt etenen ihan pikku hiljaa. Lenkille
lähden jos siltä tuntuu. Lenkillä juoksen jos siltä tuntuu, jos
ei tunnu, sitten pistetään kävelyksi tai tullaan kotia. Sen verran
olen oppinut, että pään hakkaaminen seinää on pelkkää
tyhmyyttä, jos tietää että treenistä koituu vain takapakkia, on
se parempi jättää tekemättä. Harjoitus tehdään sitä varten,
että se vie urheilijaa eteenpäin, ei sen takia, että saa ylpeänä
kertoa vaikka treenanneesa ainakin tuplasti muita enemmän.
Tässä vaiheessa on vain ja ainoastaan
vaarallista asettaa itselleen minkäänlaisia odotuksia ja pitkän
tähtäimen suunnitelmia ja -tavoitteita. Sen takia nyt katsotaan
vain päivä kerrallaan ja lenkki kerrallaan, mutta hyvä näin;
lyhyt tähtäin on se tarkin tähtäin, vai? On parempi kulkea
eteenpäin pienin ja hitain askelin kuin ottaa pari isoa harppaa
eteenpäin ja vähintään saman verran taaksepäin.
Juoksentelujen lisäksi olen ollut
urheilun parissa jälleen myös suunnistuksen merkeissä. Eilen kävin
tutuissa Patakukkulan maastoissa rämpimässä jokakeskiviikkoisten
viikkorastien innoittamana. Kaikki sujui suorastaan yllättävän
hyvin kahdeksannelle rastille asti. Etsin kyseistä rastia samasta
ryteiköstä lähes kymmenen minuutin ajan, kiroten jälleen koko
lajin. Lopulta rasti kuitenkin löytyi kuin löytyikin, mutta sen
jälkeen lähdin hermostuksissani aivan vika suuntaan. Käytännössä
eksyin metsässä, jossa olen viettänyt varmaan puolet elämästäni.
Joka tapauksessa tämäkin rasti kuitenkin löytyi, ja yhdeksänneltä
rastilta maaliin kellotinkin parhaan väliajan kaikkien B-radan
suorittaneiden joukossa.
Hyvää juhannusta kaikille, pysykäähän hengissä elkääkä synnyttäkö hirrveesti uusia henkiä!
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Kolmen kentän urheilua; treeni, kilpailu ja koutsi
Kolme kenttää vajaassa viikossa. Lauantaina puulaakijalkapallo oli ottanut Karhumäen urheilukentän hallintaansa. Radalle piti kuitenkin päästä valmistautumaan Nurmijärven Nuorten Eliittikisoihin. Suunnaksi Vuoksenniskan legendaarinen urheilupyhättö tiilimurskaratoineen.
Ovet olivat lukossa, en saanut kenttäennätystaulua kuvattua. Kenttä on kuitenkin 1960-luvulla ollut jopa maaottelunäyttämö. Suullisen perimätiedon mukaan Vesan Rauno Mattila olisi piirinmestaruuskisoissa juossut yhdeksän sekunnilleen 3.00 kilometriä ja viimeisen vielä vaatimattomasti 2.52. Kenttäennätys siis reippaasti kympillä alle puolen tunnin.
Tiistaina oli vuorossa Klaukkalan urheilupuisto. Kaikki neljä astetta lämmintä, ja 3-6m/s takatuuli pikajuoksuihin. Leikkisästi kuuluttaja olisi olisi voinut heittää kommentin: "Tulee maaliin tukevassa laitamyötäisessä..."
Varttia ennen varmistuksen päättymistä olin vielä ainut juoksija. Totesin mielessäni pukuhuoneessa istuessa Nuorten Eliittikisa -sarjan tulleen päätökseensä. Viimeinen sammuttaa valot. Vajaita eriä, aneeminen tunnelma. Ennen oli paremmin.
Muutama juoksija kuitenkin varmisti viimehetkellä ja vielä ilmestyi viivalle! Yllätykseksi HIFK:n juoksija veti 56.5s kierroksen. Heti lähtökiihdytyksessä sytyin, ja tiesin juoksusta tulevan oikea kilpailu. Jyväskylästä oppineena hillitsin itseni ja kaarsin toiselle varville sekunnin kärkeä perässä.
Takasuoran alussa juoksu tuntui todella rennolta, ja tiesin saavuttavani kärjen. Omaan tahtiini vedin eron kiinni ja kaarsin loppusuoralle kilpailun johdossa. Vastatuuleen juostessa vauhti tippui ja 600m väliaika painui 1.30,5. Nyt enää täysillä maaliin ja kilpailun voittoon!
Aavistamatta olin kuitenkin vetänyt perässäni vielä kolmatta kilpailijaa. Täydellisestä vedosta kirivauhde päälle ja ohituskaistalle, 780m sai peesata ja maalikameralla saatiin viiden sadasosan ero tappiokseni. Itsevarmana lähdin ja kaveri kiiitti...
Takana 3000m juoksijat kilpailemassa kärkipaikasta |
Kilpailun jälkeen #Selfie en tallentui jo hymyä. Kilpailuissa on ollut vain "huonoa tuuria", jos niin voi kestävyysurheilussa sanoa. Mies on varmasti kahdenminuutin kunnossa. Karnevaaleilla, missä tunnelma on katossa, isketetään uudestaan entistä kovempana!
Kolmantena kenttänä vielä Parikkalan Harjulinna. Vattenfall-seuracupin alkukarsinnassa kannustin ja pidin huolta joukkueesta. Koutsi hoitaa!
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Lappu rinnassa, joskin vähän erilaisissa merkeissä!
Joitain asioita on vaikea kuvitella
kokematta niitä ensin itse. Aina voi toki yrittää. Kuvitelkaa siis
aluksi ympärillenne puolijoukkueteltta ja kymmenkunta ihmistä.
Teltassa on pakkasta kolmen asteen verran. Koitatte saada nukuttua
allanne ainoastaan muhkurainen pelto ja yllänne ohuen ohut
makuupussi. Teitä väsyttää, mutta joudutte kuitenkin koko ajan
liikehtimään levottomasti saadaksenne tuntoa jäätymispisteessä
oleviin varpaisiinne. Ajoittain onnistutte melkein vaipumaan kevyeen
horrokseen, mutta tajuntaanne tunkeutuu vähän väliä tieto, kuka
vie parhailaan Kalevan Rastin viestiä, monennettako osuutta mennään,
erilaisia väliaikoja sekä kaikkea muuta nukkumisen kannalta erittäin olennaista. Viimein nukkumatti
saapuu teidänkin luoksenne, mutta niin saapuu joku muukin. Teidät
tökitään hereillä ja aikanne selviteltyä tokkuraista päätänne
ymmärrätte, että nyt on sitten lähdettävä metsään. Kello on
04.30. Väsyttää ja paleltaa. Nyt voitte miettiä, mikä on fiilis
kyseisellä hetkellä. Niin, tämä on suunnistajien fiilis Jukolan
viesti aamun vähitellen sarastaessa.
Viime viikonloppu kului siis
tällaisissa merkeissä. Sain muutama päivä sitten kuulla joutuvani
juoksemaan Jukolan viestissä Kuopion Kaupunkiympäristön Palvelualueen joukkueessa. Otin tehtävän vastaan, ja perjantaina oltiinkin jo
teltan pystytyksessä. Kisapaikalle tullessa paniikki alkoi kasautua.
Olin liki varma, etten metsästä tule selviämään, sen verran
onneton suunnistushommissa olen. Perjantai vietettiin kuitenkin vielä
illan ja yön osalta ihan sivistyksen parissa ennen kuin
lauantaiaamuna siirryttiin telttamajoitukseen.
Lauantai alkoi Venlojen viestillä.
Keli ei varsinaisesti kisoja suosinut. Pakolliseen varustukseen
kuului kumpparit sekä toppatakki. Oli kylmä ja kisapaikalla
tallustellessa kuraa oli yli nilkan. Tästä huolimatta sekä
katsojaa että kisaajaa oli paljon, ihan oikeasti PALJON.
Suunnistajia oli ilmoittautunut mukaan 16 324 ja katsojia arvioitiin
paikalla olevan 30 000. Vähän eri määriä kuin mihin on
kestävyysjuoksupiireissä tottunut. Ihmismäärän käsitti todella
kun näki kaikkien lähialueen peltojen täyttyvän päivän mittaan
eri kokoisista ja näköisistä teltoista.
Venlojen päättyessä kunnialla,
alettiin odottaa varsinaisen Jukolan viestin lähtölaukausta, joka
kajahtaisi ilmoille 23.00. H-hetken lähestyessä kilpailukeskus
ympästöineen alkoi parveilla ihmistä. Oli turha kuvitellakkaan
löytävänsä paikkaa, josta kykenisi lähdön kunnolla näkemään.
Vaikka näköhavainnoilta jäikin paitsi, ei lähtöä voinut olla
ainakaan kuulematta. En tiedä millä laukaus ammuttiin, mutta ääni
oli sitä luokkaa, että puolet katsojista hyppäsi säikähdyksestä
ilmaan. Lisäksi lähtöä saatteli hienosti ajoitettu hornetin
ylilento. Tämän jälkeen aloimme valua teltoille tavoitteena saada
edes vähän unta ennen omaa starttia.
Kuten tekstin alusta ehkä käy ilmi, ei
yö ollut mitään suuren suurta nautintoa. Ei ollut kivaa, mutta
näin jälkeen päin ajateltuna tosi hieno kokemus. Yö onneksi
loppui lyhyeen ja metsäänlähtemisen aika koitti. Varmuuden vuoksi
leimasin itseni sisään vaihtoalueelle turhan aikaiseen ja siinä
sitten sain nojailla lähtöpuomiin yli 1,5h. Odotellessa sain
seurata viestin voittajan, Kalevan Rastin, maaliintuloa. Hurja on
kärkijoukkueiden tahti, heillä oli kaikki seitsämän osuutta
selätettynä minun lähtiessä suorittamaan nelososuutta.
Viesti ei alkanut osaltani halutulla
tavalla. Tarkoituksena oli tinkiä juoksemisesta ja keskittyä
karttaan. Alkumatka sujui kuitenkin turhan innokkaasti karttaa edes
avaamatta. Koko matkan suurimmat ongelmat sainkin kokea heti
ykkösrastilla. Juoksin summassa melkein kilometrin, jonka jälkeen
palasin takaisin selvittämään missä olen. Vartin harhailtua
epätoivon hiipiessä tajuntaani, osuin kuin osuinkin rastille.
Voittajafiilis, teki mieli tuulettaa. Seuraavat rastit jatkuivat
mukavammissa merkeissä muutettuani taktiikkaa ja hylätessäni
kartan. Aiempien osuuksien juoksijat olivat edetessään tallonee
urat, joita pitkin pääsi joka ikiselle rastille. Suunnistajan
tehtäväksi jäi ainoastaan valita oikea polku. Onnistui jopa
minulta. Jos polkujen seuraaminen ei tuntunut hyvältä ratkaisuna,
pystyin aina liittymään jononjatkoksi ”etsintäpartioon”.
Samalle rastille menijät taittoivat matkaa usein yksissä tuumin ja
toisia autettiin muutenkin ihan reilusti. Karttaa tarvitsi
käytännössä ainoastaan tarkistaakseen, onko rastissa omaan
karttaan täsmäävä koodi.
Suunnistuksellinen osuus sujui siis
mallikkaasti, mutta vaikeakulkuisessa maastossa juoksentelu sisälsi
vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Nilkka pyörähti pari kertaa,
luulin jo nivelsiteiden hajonneen, kahdesti upposin vyötäröä
myöden suohon ja puihinkin tuli törmäiltyä. Hengissä kuitenkin
selvisin, ja mielestäni vieläpä ihan kunnialla. 7,7km rataan
käytin aikaa 1.51 ja gps:n mukaan kuljettua matkaa kertyi noin 9km
verran. Joukkueen sijoitusta nostin 43:lla sijalla. Lopputuloksessa
joukkueemme nimi komeilee sijalla 1274.
Parasta koko kisassa ja ihan koko viikonlopussa oli viitoitettu
loppusuora, jonka sain juosta ihan juoksemalla. Kovasti sain
kannustusta sekä viikonlopun parhaan kommentin, jonka mukaan juoksu
näytti jopa hyvältä. Vaikka juoksuvauhti ei varmaan huimaa
ollutkaan, en voi olla olematta onnellinen, että jaksoin kuitenkin
lähen kaksi tuntia juosta. Ehkä se juoksijan ura tästä vielä
urkenee.
torstai 12. kesäkuuta 2014
Imatra suunnistuksen MC - Sprinttiviesti
Keskiviikkona kilpailtiin TV:stä tutut Nuorten Eliittikisat Jyväskylässä. Kisat on välitetty valtamediassa, joten blogin ei tarvitse enää niihin pureutua. M19 800m tulikuuma erä löytyy videolta n. 1.13 kohdalta.
Innostuksissani lähdin seuraamaan väärää porukkaa jääden hankalaan rakoon, ensimmäinen kierros 57s ja 600m 1.27,5 olivat hyvää, jopa liian hurjaa vauhtia. Lopussa hitsasi ja loppuaika painui lukemiin 2.01,16
Kuva on hauskempi kuin tuhat apinaa. Imatralla kilpailtiin tänään suunnistuksen MC sprinttiviesti. Alla kuvina hieman valtamediasta poikkeavalla lähestymistavalla kilpailujen kulku.
Ensimmäisen osuuden juoksijat saivat astua päivänvaloon parkkihallista varttia ennen lähtöä. Kilpailijat esittäytyivät yleisölle ja jatkoivat lähtöpaikalle.
Virheellisen reitinvalinnan seurauksena kaksi suunnistajaa juoksi vastakarvaan. Kaupunkiympäristössä jo muutaman sekunnin pummi reitinvalinnassa tiputtaa sijoitusta merkittävästi. Mahtoi inhottaa kun leimaamisen jälkeen portaisiin uudestaan, ylöspäin.
Vaihdoissa oli säpinää. Oma kartta roskiin ja seuraavan osuuden juoksijalle uusi, omaa numeroa vastaava, kartta vaihtokapulana käteen.
Mårten Boström juoksi hyvin ollen osuusajoissa hienosti kolmas +12 sekuntia nopeimmalle jääden. Valitettavasti Suomen ykkösjoukkue oli jäänyt jo liian kauas ehtiäkseen mitalitaistoon.
Venla Niemi toi Suomen kunniakkaasti maaliin . Suomi sijoittui lopullisissa tuloksissa kuudenneksi, eroa kärkeen +1.58.
Maailman Cup- osakilpailu oli vetänyt runsaasti yleisöä kilpailuareenalle. Kokemuksena ensiluokkainen; TV kuva screenillä, mutta samalla näki vaihdot, väliaikarastin ja maaliintulon. Kisatunnelmaa unohtamatta!
Osa loppuverryttely Wattbikellä pyörittäen, toiset hölkkäsivät kilpailumaastoja vielä viimeisen kerran.
Kilpailujärjestäjä palkitsi sprinttiviestin mitalijoukkueet vaijeriliu'ulla. Kaikki 12 suunnistajaa lähtivät ennakkoluulottomasti pukemaan valjaita.
Ruotsalaiset suunnistajatytöt ilmottautuivat välittömästi ensimmäisiksi pääalaspäin laskijoiksi.
Miehet seurasivat perässä. Suunnistajat nauttivat täysillä erityiskohtelustaan.
Imatrankosken voima vapautettiin ensimmäistä kertaa kuluvana kesänä. Kilpailut saatiin käytyä aurinkoisessa säässä, vaikka taivas alkoikin vaikuttaa uhkaavan harmaalta. Hienot kisat, vaikka paikanpäällä ei makkaraa tarjoiltukaan.
Innostuksissani lähdin seuraamaan väärää porukkaa jääden hankalaan rakoon, ensimmäinen kierros 57s ja 600m 1.27,5 olivat hyvää, jopa liian hurjaa vauhtia. Lopussa hitsasi ja loppuaika painui lukemiin 2.01,16
Vakiolukija Kiminkiselle taas kiitos kuvasta |
Ensimmäisen osuuden juoksijat saivat astua päivänvaloon parkkihallista varttia ennen lähtöä. Kilpailijat esittäytyivät yleisölle ja jatkoivat lähtöpaikalle.
Virheellisen reitinvalinnan seurauksena kaksi suunnistajaa juoksi vastakarvaan. Kaupunkiympäristössä jo muutaman sekunnin pummi reitinvalinnassa tiputtaa sijoitusta merkittävästi. Mahtoi inhottaa kun leimaamisen jälkeen portaisiin uudestaan, ylöspäin.
Vaihdoissa oli säpinää. Oma kartta roskiin ja seuraavan osuuden juoksijalle uusi, omaa numeroa vastaava, kartta vaihtokapulana käteen.
Mårten Boström juoksi hyvin ollen osuusajoissa hienosti kolmas +12 sekuntia nopeimmalle jääden. Valitettavasti Suomen ykkösjoukkue oli jäänyt jo liian kauas ehtiäkseen mitalitaistoon.
Venla Niemi toi Suomen kunniakkaasti maaliin . Suomi sijoittui lopullisissa tuloksissa kuudenneksi, eroa kärkeen +1.58.
Maailman Cup- osakilpailu oli vetänyt runsaasti yleisöä kilpailuareenalle. Kokemuksena ensiluokkainen; TV kuva screenillä, mutta samalla näki vaihdot, väliaikarastin ja maaliintulon. Kisatunnelmaa unohtamatta!
Osa loppuverryttely Wattbikellä pyörittäen, toiset hölkkäsivät kilpailumaastoja vielä viimeisen kerran.
Kilpailujärjestäjä palkitsi sprinttiviestin mitalijoukkueet vaijeriliu'ulla. Kaikki 12 suunnistajaa lähtivät ennakkoluulottomasti pukemaan valjaita.
Ruotsalaiset suunnistajatytöt ilmottautuivat välittömästi ensimmäisiksi pääalaspäin laskijoiksi.
Miehet seurasivat perässä. Suunnistajat nauttivat täysillä erityiskohtelustaan.
Imatrankosken voima vapautettiin ensimmäistä kertaa kuluvana kesänä. Kilpailut saatiin käytyä aurinkoisessa säässä, vaikka taivas alkoikin vaikuttaa uhkaavan harmaalta. Hienot kisat, vaikka paikanpäällä ei makkaraa tarjoiltukaan.
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Back in Finland!
Nyt on sitten palattu länsinaapurimme
maaperältä takaisin kotisuomeen. Takana on huikea ja tapahtumarikas
reissu. Matkan varrelle mahtui matkustuskilometrejä toisensa perään,
hyvää ruokaa ja seuraa sekä kymmenittäin Tukholman katujen tallaamiseen käytettyjä tunteja. Kaikki sujui niin sanotusti kuin strömsössä,
aina viimeiseen iltaan asti. Tuliaistenostoreissu huipentui puhelimen
sekä pankkikortin päätymiseen paikallisten rikollisten taskuun. Tästäkin kuitenkin selvittiin. Mukaan tarttui myös kantapään kautta opittu kullanarvoinen oppi; kehenkään ei voi luottaa, varsinkaan ulkomailla.
Jos matkaa pitäsi kuvata yhdellä
sanalla, olisi se joko raskas tai liikunnantäyteinen. Ensimmäinen
yö kului lentokentällä, reilun tunnin yöunilla kovalla penkillä.
Seuraava päivä piti kuitenkin jaksaa, ja hyvin jaksettiinkin.
Kävelyä kertyi päivälle suurin piirtein 20km. Seuraavina päivinä
kävelymäärät vaan kasvoivat, ja liikkeessä oltiin käytännössä
12h yhdellä ruokatauolla. Neljän päivän kokonaiskävelymäärä
ei hirveästi sadasta kilometristä heitä. Välillä
turnauskestävyys meinasi pettää, ja nukahtamisen kanssa ei ollut
todellakaan hankaluuksia, kuten kuvatkin antavat ehkä ymmärtää.
Syömisen suhteen koko matka sujui
kahden ruokailun taktiikalla. Pettämättömällä hotelliaamupalalla
jaksettiin kävellä liki kahdeksan tuntia, jonka jälkeen etsittiin
kiva ruokapaikka, jonka pöperöillä jaksettiin taas seuraavaan
aamuun. Ruoka oli hyvää, niin kuin aina.
Eläinpatsaat. Niitä Tukholmassa
riitti. Ja jokaisen kanssa oli tottakai pakko päästä kuvaan,
turisteja kun oltiin. Otoksista tuli toinen toistaan hämmentävämpiä,
mutta ei se mitään.
Kun katsoo Tukholman katukuvaa, ei voi
olla huomaamatta, että sitä hallitsevat suurelta osin isot,
kauniit kirkot sekä museot. Kuten useassa mainoksessa muistettiin
mainita, on Tukholmassa 85 museota. Turistin tehtäväksi koituu
vierailla näistä mahdollisimman monessa, ihan vaan sen takia, että
saa kotona kertoa käyneensä. Meidän reitillemme mahtui muutamia kirkkoja,
joissa kävimme kuuntelemassa hiljaisuutta ja ihan muuten vaan
ihmettelemässä. Hienoja ja isoja olivat, kannatti käydä. Museoita
kierrettiin tasan kymmenen: Aquaria, Itäaasialainen museo, Modernintaiteen museo, Skanssen, Keskiaikamuseo, Välimeren museo, Historiallinen museo, Arkkitehtuurimuseo, Vasa-museo sekä Pohjoismainen museo . Ihan tosi hienoja kaikki, vaikkei
mielenkiinto enää jaksanutkaan riittää, varsinkaan kun oli
kiertänyt seitsämän näyttelyä peräkanaa. Aquaria ja Skanssen
olivat aidosti kiinnostavia paikkoja, ja varsinkin Skanssenissa
suosittelen käymään, jos joskus sattuu Tukholmaan päin olemaan
menossa.
Kuten seuraavista kuvista näkyy,
matkaan mahtui myös vakavia lapsetuskohtauksia ja harmitonta
hölömöilyä. Välillä meidän sähellykset keräsivät
roppakaupalla huvittuneita katseita kanssaturisteilta sekä paikalliseltakin väestöltä, mutta ei sitä aina tarvitse
niin hillittyä esittää. Kaiken kaikkiaan ei voi sanoa muuta kuin että oli todellakin kokomusrikas ja varmasti unohtumaton matka. Suurkiitos vielä parhaalle matkaseuralle!
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Iloista ilmettä
Aamulla verryttelin urheilukoulua ohjatessa. Tänään olisi kisapäivä, urheilijan juhlapäivä. Auton keula kohti Kimpistä rennolla fiiliksellä. Valmistautuminen kilpailuun ymmärrettävästi oli mitä yo-juhlien jälkeen. Ajattelin, että kun kerran karkasi lapasesta, niin turha enää on yrittii paikata tilannetta. Lukion tärkeintä antia olikin äidinkielen opettajan elämänohje - Mielummin överit kuin vajarit. Olen noudattanut huolella.
Paikalle oli saapunut ilahduttavasti paljon urheilukansaa seuraamaan Ruuskasen ja Pitkämäen keihästaistoa. Miehet heittivätkin toinen toisensa jälkeen kauden kärkitulokset päätyen 83m lukemiin. Yleisö sai mitä halusi.
Verryttelin helteessä kevyesti, en tienny yhtään mitä odottaa juoksulta. Paukusta liikkeelle, ja ennakkoon tuntematon radantäyttävä juoksijajoukko matkaan. Takasuoralla otin paikan välittömästi tuulenhalkojan takaa. Kierros täyttyi, kun kenttäkellossa oli 1.02. Vauhti oli hidasta, mutta juoksu tuntui lennokkaalta.
Peesaan harkitusti, isken harkitsematta. Kuuluu vakiokirjoittajan allekirjoitus urheilufoorumilla. Samaa taktiikkaa noudatin itsekin tänään 470m kohdalla ja tulin suoralle kärkipaikalla. Muut eivät enää kyenneet vastaamaan vauhtiin. Väliaika 600m kohdalla oli 1.32 ja annoin jalkojen viedä vielä kiihtyvällä rytmillä. Viimeisellä 50m matkalla aloin kangistua pitkään kiriin, mutta vauhti ei kuitenkaan merkittävästi hyytynyt. Loppuaika 2.02,18
Maalissa kädet ilmaan. Vaikeudet tuntuvat olevan takana, ja Jyväskylän nuorten-eliittikisoihin lähdetään jo tulostavoitteet mielessä. Kuten olen sanonut, pitää tavoitteiden olla selviä. 1.56,xx on jo mustaa valkoisella Parikkalan-Rautjärven Sanomien sivuilla. Hyvät kisat ja kuuluttajaltakin maaliintullessa onnittelut valkolakista.
Paikalle oli saapunut ilahduttavasti paljon urheilukansaa seuraamaan Ruuskasen ja Pitkämäen keihästaistoa. Miehet heittivätkin toinen toisensa jälkeen kauden kärkitulokset päätyen 83m lukemiin. Yleisö sai mitä halusi.
Verryttelin helteessä kevyesti, en tienny yhtään mitä odottaa juoksulta. Paukusta liikkeelle, ja ennakkoon tuntematon radantäyttävä juoksijajoukko matkaan. Takasuoralla otin paikan välittömästi tuulenhalkojan takaa. Kierros täyttyi, kun kenttäkellossa oli 1.02. Vauhti oli hidasta, mutta juoksu tuntui lennokkaalta.
Peesaan harkitusti, isken harkitsematta. Kuuluu vakiokirjoittajan allekirjoitus urheilufoorumilla. Samaa taktiikkaa noudatin itsekin tänään 470m kohdalla ja tulin suoralle kärkipaikalla. Muut eivät enää kyenneet vastaamaan vauhtiin. Väliaika 600m kohdalla oli 1.32 ja annoin jalkojen viedä vielä kiihtyvällä rytmillä. Viimeisellä 50m matkalla aloin kangistua pitkään kiriin, mutta vauhti ei kuitenkaan merkittävästi hyytynyt. Loppuaika 2.02,18
Maalissa kädet ilmaan. Vaikeudet tuntuvat olevan takana, ja Jyväskylän nuorten-eliittikisoihin lähdetään jo tulostavoitteet mielessä. Kuten olen sanonut, pitää tavoitteiden olla selviä. 1.56,xx on jo mustaa valkoisella Parikkalan-Rautjärven Sanomien sivuilla. Hyvät kisat ja kuuluttajaltakin maaliintullessa onnittelut valkolakista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)