26.1.2014

Tänään kävin olevinaan parin tunnin kevyellä sauvakävelyllä. Alku lenkki menikin sopivan rauhallisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tehdä mieli kokeilla vähän juosta. Pakko myöntää, että vähän lähti homma lapasesta ja loppu lenkistä jouduin toteamaan sauvakävelyn muuttuneen sauvajuoksuksi. Ei ollut välttämättä viisain ratkaisu, kun nyt pitäisi vain malttaa ja itselleni olen monesti mennyt lupaamaan etten enää hölmöile. Toisaalta olen lenkkiin tyytyväinen, koska ei voi olla huono merkki, että jaksaa vapaaehtoisesti vaihtaa juoksuksi. Pakkasiin pukeutumaan tottuneena tuli vähän ylipukeuduttua ja koskaan varmaan ole lenkillä tullut niin kuuma kuin tänään.

Lenkin aikana tulin miettineeksi ensi kesää ja tavoitteita sinne. Haluan pystyä kilpailemaan kesällä, ja uskonkin että se onnistuu, vaikka pari kertaa olen epäilyjä tullut kuulleeksi. Ehkä suurimmaksi tavoitteeksi kesälle nousi Kuopiossa järjestettävät Kalevan Kisat, joissa itselläni olisi tarkoituksena juosta 3000m esteitten kanssa. Tuolla olisi tarkoitus saada ensimmäistä kertaa onnistunut Kalevan Kisa -juoksu. Ei pitäsi olla ainakaan vaikeaa parantaa edellisten vuosien noteerauksiani, sillä kyseiset kisat ovat poikkeuksettomasti menneet penkin alle pahemman kerran.

Ensimmäistä kertaa sain startata Kalevan kisoihin 2011 Turussa, jolloin olin 15-vuotias. Olin vähän ennen kisoja rikkonut kisarajan ihan reilusti 3000m ej -debyytissäni, ja odotin, että aika paranisi reilustikkin. Turussa juoksu ei sitten kuitenkaan kulkenut ja aika jäi lähes minuutin tuosta ennätyksestäni. Kisan jälkeen kurkku tuntui kipeältä ja pian nousi muistaakseni myös kuume.

Seuraavan vuoden kisat järjestettiin Lahdessa. Minun piti periaatteessa olla kunnossa, mutta lopputuloksesta tämä ei kyllä taas näkynyt. Kisan aikaan minulla oli pahat penikat, mutta ne eivät haitanneet niin pahasti kuin liian kova alkuvauhti ja taisin vesiesteeseenkin mennä kaatumaan. Muutenkaan juoksu ei tuntunut hyvältä. Tuloksena kuitenkin 10. sija, johon olen melkein tyytyväinen.

Viime kesän kisaan lähteminen oli jo sinällään tyhmä temppu, sillä kunto ei ollu sen edellyttämällä tasolla. Tämän lisäksi minulle tuli kisaa edeltävänä yönä kramppi vatsaa, mikä vei yöunet ja esti aamuverkan. Silti lähdimme aamulla kohti Vaasaa. Päivän mittaan kramppi hellitti, mutta sitten tuli sellainen pieni ongelma, etten vaan jaksanut juosta. Taas jäin lähes minuutin ennätyksestäni ja juoksu oli aika varmasti elämäni tähän astisista juoksuista hirvein. Ylikunnon vika. Vieläkään ole tuota kisaa pystynyt katsomaan nauhalta. Ensi kesänä kuitenkin aion murtaa tämän Kalevan kisojen kiroukseni ja juosta senhetkisen kuntoni edellyttämän juoksun!