Ratatreeni!

Tänään kävin kuluttumassa lähes kaksi tuntia päivästäni Kuopiohallissa. Sinne mennessä en ollut vielä päättänyt, mitä tekisin. Verryttelyn aikana hahmottui suunnitelma juosta satasia. Ideana tässä oli saada edes vähän varsinaisesti juostua, ettei nyt itseään totuta ihan pelkkään lyllerrykseen, mitä peruslenkkini varovaisista vauhdeista johtuen epäilemättä nyt ovat. Treeniksi muodostui 5x100m+5x noin 20m esteellä. Juoksin koko treenin lenkkareilla, mutta ihan yllättävän hyvin nuo jalat silti liikkuivat. Huomasin, että 60m jaksaa juosta tosi hyvin, mutta sitten alkaa jo hapottaa, vaikka vauhdit eivät päätä huimanneet, eikä ollut tarkoituskaan. Silti tuntuu, että parempaan suuntaan oltaisiin menossa!

Ajatus 5x20m estejuoksuun syttyi samantien nähdessäni aidan. En vaan malta olla hyppimättä, jos eteen joku este sattuu, oli se sitten aita, kanto, kaatunut puu tai vaikka polun ylle laonnut heinä! Mutta ei kai se väärin ole? Vaikka urheiluun kuuluukin suhtautua tietyllä vakavuudella, on aina oltava jonkinlainen pilke silmäkulmassa, oli tavoite sitten piirinmestaruus tai maailmanmestaruus. Kukaan kestä tätä maailmaa, jos ottaa kaiken liian tosissaa, urheilusta nyt puhumattakaan. Tiedän toki, ettei tästä osasta treeniä tässä vaiheessa kautta mitään harjoituksellista hyötyä ollut, mutta hauskaa ainakin oli, ja eikö se loppujen lopuksi ole pääasia? En usko, että kukaan voi saavuttaa mitään, jos ei pidä tekemistään hauskana.

Golf-kenttäkin tarjoaa mahdollisuuden estetreenille, jos vain osaa katsoa oikealla tavalla.

Tänään koulussa sain palautettua jakson viimeiset työt ja treenattua Vanhojen tansseja varten, ja nyt ei tarvitse koulua miettiä neljään kokonaiseen päivään. Mahtui tälle päivälle vielä Ponnistuksen treenitkin, joissa pidin 25 lapselle temppurataa. Aina yhtä hauskaa katsoa, miten onnessaan lapset liikkuu! Nyt kun saan vielä iltapalaa nenän eteen, voi sanoa että hyvä päivä!