Viikonloppu Vuoksen varrella

Taas vierähti neljä päivää kivasti reissatessa. Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, torstaipäivä kului perinteisesti Jämsän kestävyyskarnevaaleja seuratessa. Upea ja hyvätunnelmainen tapahtuma, jälleen kerran. Aina yhtä hauskaa seurata hyvätasoisia kisoja ja nähdä ympäri Suomea saapuneita kavereita. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, perjantaina julkaistu Kallen kisaraportti kuvaa tapahtumaa tarpeeksi kattavasti. Jämsä jäi taakse illan jo hämertyessä ja auton ottaessa suunnan kohti Imatraa.

 

Blogin nimeen on kirjattu sanat "Running is a mental sport and we're all insane". Ilmeisesti tämä pitää paikkaansa, ainakin sain perjantaina kuulla kahdesti viiden minuutin sisällä olevani hullu. Nyt hulluus ei tosin koskettanut millään tavalla juoksua, vaan Imatrankosken ylittävää vaijeriliukua. Allekirjoittanut nimittäin suostui pienen yllytyksen saattelemana liukumaan vastarannalle pää kohti kosken pohjaa. Vaijereihin kiinnittäytyessä minulle esitettiin kysymys "kuinka paljon pelottaa asteikolla 1-10?", vastasin empimättä 14. Esivalmistelut olivat pelottavia, mutta itse liukuminen oikeasti kivaa. Hieno kokemus, suosittelen!

 

Liu'usta ei ilmeisesti jäänyt pysyviä traumoja, ainakin päätellen siitä, että pystyin juoksemaan hyvän lenkin sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina köpöttelin 4-5km noin 5min/km vauhdilla. Olen oikeastaan aika yllättynyt pystyttyäni juoksemaan noinkin "kovaa". Jospa ylikunto olisi jo lopullisesti selätetty ja tässä alkaisi pikkuhiljaa kuntoutumaan. 

Sunnuntainenkin harjoitus viittasi samaan suuntaan. Uskalsin radalle ensimmästä kertaa sitten viime kesän. Juoksin satasia, kakkosia sekä muutaman nelkun parin esteen kera. Vauhdit olivat tottakai erittäin maltillisia. Juoksu tuntui mukavalta,vaikka juoksutauon huomasi varsinkin hitaana palautumisena vetojen välissä. Verryttelynä kiersin ensikeväisen SM-maastoreitin. Voin sanoa tykästyneeni siihen samantien. Vaikka reitti sisälsi inhottavia notkelmia jyrkkine nousuineen ja laskuineen, oli siinä myös itselleni sopivia tasaisia pätkiä.

Pakko on mainita vielä Imatrasta, jossa vierailin nyt ensimmäistä kertaa. Hirrveen on nätti kaupunki, kaikki tuntuu olevan lähellä ja normaalisti niin tylsän suomalaisen kaupunkimaiseman rikkoo leveänä virtaava Vuoksi. Antskua en ikävä kyllä bongannut, vaikka Imatran Rosson edustalla kävinkin pyörimässä.