Ylioppilas

Abiturientti... Ei vaan ylioppilas! Paikallislehden toimittajalle oli sattunut pahanlaatuinen virhe kirjoittaessaan juttua lakkiaisista. Pahoittelut voi osoittaa henkilökohtaisesti. 

Paikalle oli kuulemma saapunut lähes tuhatlukuinen yleisö ja osa juhlaväestä joutui seuraamaan tilaisuutta ruokalan puolelta joko videoscreeniltä tai oviaukosta kurkistaen. Lukion kuoro esitti tulkintansa kappaleista Veden Alla ja If I Die Young.

En tahdo piiloon mä juosta
En aina takertua, päästän irti nyt
Aion karata

The sharp knife of a short life, oh well
I've had just enough time

Hyvin tilaisuuteen osuvat sanat. Sanon aina, että pitää elää nauttien hetkestä kuitenkin ajatellen omaa tulevaisuuttaan, mutta suunnittelematta liikaa. Tärkeintä on nauttia elämästä, ja antaa mennä! Kyllä jälkikäteen voi, ja pitääkin pysähtyä miettimään onko suunta oikea, vai vaaditaanko korjausliikkeitä. Ylimääräinen varominen on turhaa, kunhan ei ota tyhmiä riskejä. Pieniä vahinkoja tai kolhuja ei pidä pelätä!   

Juhla jatkui lakkien painamisella päähän ja jääkiekkomaalivahti, oman koulun ylioppilas, Jussi Markkanen piti juhlapuheen. Hän puhui kovasta yrittämisestä, tahdosta ja rohkeudesta. Jussi kertoi hänellä olleen unelma; ammattilaisjääkiekkoilija. Hilpeästi naureskeltiin. Ensi syksynä käynnistyy kuitenkin 22. kausi jääkiekkoammattilaisena ja ura on vienyt aina New Yorkista Moskovaan.

Puhe jatkui ja eteni keinoihin saavuttaa unelma. Unelmat vaativat työtä ja sitoutumista. Elämässä tärkeintä on kuitenkin yrittää. Epäonnistumiset pitää ajatella vain välietappeina matkalla unelmaan. Kun ihmisellä on palava halu onnistua, mutta hän ei pelkää epäonnistumisia, lähenee unelma ja parhaassa tapauksessa realisoituu todeksi.

Jussin puheen jälkeen rima oli korkealla. Astelin puhujanpönttöön yleisön eteen. Sain yleisön nauramaan jo alussa: "Suhteellisuusteorian mennessä ohi ymmärryksen keskityimme nauramaan opettajan valonnopeutta kulkevalle Toyota Corollalle." Tiesin onnistuvani. Päätin puheeni paikallislehteenkin painettuihin sanoihin "huominen on huomenna!" ja sain suuret suosionosoitukset. Kyllä minä mieleni ilahdutin kun puolitutut ja tuntemattomatkin tulivat kädestäpitäen kehumaan.

Aamulla pois kävellessä oli jo valoisaa

tulevaisuusdiagnoosini