Tänään sain vihdoin ”selityksen” siihen, mistä nyt kenkä
puristaa, miksi ei juoksu kulje. Käydessäni koulun terveydenhoitajan
vastaanotolla, sain kuulla varsin mielenkiintoisen teorian. Kaikki vaikeuteni
ovat psyykkisiä, en oikeasti halua enää juosta, ja olen vain keksinyt kaikki
ongelmat omasta päästäni välttyäkseni tältä kauhealta lajilta. Mmm, aivan. En
halua juosta, mutta silti ravaan viikosta toiseen erilaisilla lääkäreillä,
terveydenhoitajilla ja tutkimuksissa selvittääkseni, mikä on vialla. Ihan
lääkärillä käynnin riemusta olen selvästi tätäkin tehnyt. En halua juosta,
mutta silti jaksan yrittää päivästä toiseen, jos nyt en aina ihan
konkreettisesti, niin ainakin ajatuksen tasolla. Näin se menee. No, hyvää se
terkkari varmaan tarkoitti, ja itse varmaan vähän kärjistin hänen epäilyjään.
Kuitenkin voin vannoa, ettei tuollaisen kuuleminen kuulosta kamalan kivalta. Liki
tunnin tähän vierailuun käyttäneenä sain kuitenkin jälleen kerran uuden
lääkärinajan, eikä terkkari päässyt edes hullun papereita myöntämään. Hyvin
meni.
Mutta sitten vähän kivempia juttuja. Eilen siirryimme
Siilinjärven Ponnistuksen treeneissä ensimmäistä kertaa ulos. Jee, selvä kesän
merkki! Oli kiva päästä pitkästä aikaa urheilukentälle, varsinkin kun seurana
oli kolme ryhmällistä iloisia 3-6-vuotiaita ”Termiittejä”. 2,5h kentällä
vierähti, ja hauskaa oli, eikä ketään juurikaan haitannut, että ajoittain vettä
tuli aivan kaatamalla. Kuten kuvasta näkyy, pääsin itsekin osallistumaan
huikealle temppuradalle. Ei kai se väärin oo, jos välillä vähän lapsettaa?
Pakko vielä mainita sunnuntaisista SM-maastoista. Hienot
kisat olivat. Radalla oli juoksijaa käytännössä tauotta yhdestätoista neljään
asti. Sää oli hyvä ja reitin voi sanoa suosineen katsojia. Reissu oli
kisaturistinkin näkökulmasta rankka. Kello soi aamulla kuuden jälkeen ja näytti
kotiin palatessa iltayhdeksää.
Puhelimen kameraan tallentui pätkä yhdestä kisojen
kovatasoisimmasta ja osallistujarikkaimmasta sarjasta. Kovaa mentiin, ja letka
venyi pitkäksi, mutta maastojen luonteeseen kuuluen käytännössä kukaan ei joutunut
taittamaan matkaa yksinään. Eli tässä 17-vuotiaat pojat noin kilometrin verran
juosseena:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti