Urheilukolumni ja lapiohommia

Erityisesti viime aikoina olen tuskaillut urheilukolumnien tason romahtamista. Aamulla töihin lähtiessäni hieraisin silmiäni ja myöhästyin sovitusta jäädessäni lukemaan. Hyvät lukijat ja urheiluihmiset, hyvä kaverini Jaakko Hänninen on omalta osaltaan vastannut haasteeseen kirjoittaa urheilusta laadukkaasti.

Usein kuulee puhuttavan urheilijan olevan hyvä ja lahjakas, mahdollisuudet menestyä ja muuta ylistyspuhetta. Jaakosta en ole vastaavaa kuullut, vaikka hän on hyvin poikkeuksellinen urheilija. Kuvitelkaa täysi luentosali Urheiluakatemialaisia; salissa on kymmenittäin SM-mitaleja ja omien lajiensa ehdotonta eliittiä ja välittömästi kärken takana tulevia haastajia.

Luennoitsija esittää kysymyksiä. Hän aloittaa kysymällä kenen tavoitteena on oman lajinsa aikuisten SM-kilpailut. Paikallaolijoista noin puolet nostaa kätensä, minä mukaan lukien. Seuraavaksi hän kysyy ketkä tähtäävät kansainväliselle tasolle. Enää käsiä ei nouse hyvin montaa. Viimeisenä kuuluu kysymys kenestä tulee urallaan ammattilainen. Yksi, vain yksi, astuu esiin. Jaakko.

Kuten kolumni antaa ymmärtää, urheilija haluaa vain nauttia. Olen täysin samaa mieltä. Kilpaileminen on toissijaista, mutta kilpailut ovat väline nautintoon. Jaakko hymyilee kun pääjoukon perälauta alkaa vuotaa, ja muilla tekee pahaa hänen vetovuorollaan.

Nyt Jaakko ajaa uudessa Fincycling-joukkueessa, joka lanseerattiin kovilla taustajoukoilla auttamaan nuoria pyöräilijöitä kohti ensimmäistä ammattilaissopimusta. Parhaimmillaan joukkueen voima tulee esille, kun nuoret pääsevät ajamaan Euroopan kovimpia nuorten kilpailuja.

Laajat kontaktit ovat hyödyksi. Viron maajoukkueen kanssa yhdessä pidetty leiri päättyi itse legenda Jaan Kirsipuun mökille grillauksen merkeissä. Kuin varkain maailman kärki lähestyy. Kova harjoittelu tuottaa tulosta, ja vaikka kyse on vain hauskanpidosta, niin aamulla ajetaan 30km pyörällä kouluun, iltapäivällä sama 30km kotiin ja illalla käydään vielä vähintään 40km saunalenkki, jotta saadaan satanen täyteen.

Tästä asennetta ja esimerkkiä.

Itselläni on hyvä fiilis treeneistä, kuten myös yleisesti. Sain arkihaasteen joten täräytän kuvat eetteriin. Maanantaina kysyttiin luonnetta lähteä töihin, sillä päivän mittaan satoi kymmenensenttiä lunta. Tänään torstaina istutin omenapuita. Lapio on ollut ahkerasti mukana, onneksi keli on parantanut. Viikkoon on vielä tullut 1000 mailia autolla ajoa. Herkkänä ja hyvällä mielellä Lempäälään (vielä lisää autossa istumista)!