Vappu on urheilullinen juhla

Tänä vuonna kansainvälinen työväen juhla vietettiin hiukan tavallisuudesta poikkeavalla kokoonpanolla.  Juhlan kunniaksi kokoonnuimme myös tämän blogin kirjoittajien kesken, ensi kertaa ei-urheilullisissa merkeissä. Urheilija on kuitenkin aina urheilija, juhlahumunkin keskellä. Erilaisilta peleiltä, kilpailemiselta ja liikunnalta ei voitu taaskaan välttyä.

Aloitimme vapunvieton jo tiistaina Kallen saapuessa Savoon.  Urheilullisilta osilta päivään mahtui Satun osalta lääkärissä käynti, joka poiki lähetteen laajoihin verikokeisiin. Kallen urheilupuoli koostui reilun kymmenen kilometrin juoksulenkistä pitkästä aikaa kuopiolaisessa seurassa.  Näiden jälkeen matka jatkui yhdessä kohti Siilinjärveä, mihin oli tarkoitus juhlan ajaksi majoittua.

Tiistai-ilta Siilissä kului rattoisasti pelien merkeissä. Tilanteessa läsnä ollut kilpailuhenkisyys sekä voitontahto olivat niin käsinkosketeltavia, että homma meni välillä melkein aggressiivisen puolelle. Satun hävitessä Unon sai kortteja kerätä ympäri olohuonetta. Useiden pelien jälkeen kokonaistilanne oli aika tasan. Unon, Yatzyn sekä monopolin voitot kääntyivät Kallen hyväksi, ja Satu vei nimiinsä shakin sekä pingiksen, joka selkeästi ratkaisi koko peliturnauksen voiton Satun hyväksi. Tästä ei oltu kuitenkaan aivan yhtä mieltä. Pelien ja leikkien lisäksi Kallen illan meriittilistalle kertyi makkaransyönnin A-raja, joka siis tarkoittaa seitsemää grillimakkaraa.

Keskiviikkoaamu alkoi pikaisella aamupalalla, joka Kallen osalta tarkoitti illalta ylijääneitä kylmiä makkaroita, Satun osalta köyhän naisen mysliä, kaurahiutaleita sekä maitoa. Tämän jälkeen aloitettiin siirtyminen varsinaiselle juhlapaikalle, Kuopioon.  Matkaa majoitukselta Kuopioon kertyi liki 30km, mutta se tuli taitettua tosiurheilijoiden tyylillä polkupyörällä. Saatuamme pyörät hyvään talteen, suuntasimme syömään sekä kiertelemään kaupunkia. Myös Kuopion pakko nähdä –nähtävyys, Puijon torni, tuli koettua.  

Lievästä tylsistymisestä huolimatta aika kului nopeasti ja pian olikin jo ilta. Liityimme muiden juhlijoiden joukkoon Valkeisen lammelle, Satu tietenkin serpentiiniin koristautuneena. Ilta kului hyvässä seurassa ehkä jopa liian nopeasti. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, ja tuonakin iltana kotiinlähdön aika koitti.

Pyörävarastolle suunnatessa ”pyöräilyryhmä”, joksi meidät ristittiin, sai osakseen kovaakin epäilyä kotiinselviämisen suhteen. Kotimatka ei kuitenkaan tuonut eteen minkäänlaisia ongelmia, ja miksi olisi tuottanutkaan. Illan juhlinta sujui osaltamme hyvin hillitysti, ja ainoa pyöräilyä haittaava ongelma oli Satun pikkunälkä. Myös sää oli mitä parhain, vaikka lämpömittarin lukema näytti miinus kolmea. Ajaessamme saimme myös todeta, että kello yhden aikaan yöllä Kuopiossa on liikkeellä muitakin hurjia. Ohitimme juoksevan naisen, joka ilmoitti tekevänsä lenkkinsä poikkeuksetta yöllä.  Mikäs siinä, jokainen tyylillään.

Kävelyt ja pyöräilyt yhteenlaskettuna juhlapäivän kilometrit lähentelivät kahdeksaakymmentä. Pyöräillessä 50km/h ylittyi useaankin otteeseen, ja tulomatkalla pimeillä teillä alkoi jo lievästi sanottuna hirvittää. Kummankin kunto kuitenkin kesti koko homman paremmin kuin hyvin, ja hauskaa oli. Kuvien laatu ikivä kyllä pissii ja pahasti, kiitos Lumian kameran.