Elämä on arvaamatonta.
Joskus menee hyvin, joskus huonosti, ja aina tulee yllättäviä käänteitä.
Viime lauantaina vielä onnistuneesta treenistä onnessani sain huomata tien muuttuneen
yllättäen kiviseksi, onneksi vain hyvin väliaikaisesti.
Lauantaina lenkin jälkeen pää tuntui tokkuraiselta ja vähän
huimasi. Ajattelin tämän johtuvan lenkistä. Vaiva ei kuitenkaan mennyt ohi, ja
illalla saunaan mennessäni tekstasinkin pelkääväni tajun lähtevän. Blogiakaan
en meinannut saada kirjoitettua käsien vapistessa rajusti.
Sunnuntai-aamun sarastaessa olin vielä vahvasti uskossa,
että kyllä se siitä. Lähdin Iso-Kuruun vaeltamaan. Olossa ei ollut kehumista, mutta
pahasti se alkoi heikentyä vasta illan lähestyessä .Päässä heitti niin
rankasti, että kävelin kirjaimellisesti pitkin seiniä. Illalla tuli ensimmäisen
kerran mieleen kuumeen mittaaminen. Kyseisellä toimenpiteellä löytyi saman tien
syy huimaukseen ja höpöön oloon. Lukemat olivat liki 38 astetta, mikä on
minulle tosi paljon. Yö meni täysin
valvoessa ja miettiessä aamulla alkavaa 600km mittaista kotimatkaa.
 |
| Vaellusfiilis huipussaan! |
Aamulla mittarissa oli ennätykselliset 39 astetta. Ei
auttanut kuin pakkautua autoon. Buranan voimalla matka oli kuitenkin liki
siedettävä, ja pian pääsin kotia sairastamaan. Sairastinkin sitten kerralla
kunnolla. Kaikki alkuviikon suunnitelmat saivat vaihtua kotona makaamiseen.
Väliin jäivät niin seuran treenien ja kisojen pito, autokoulu kuin kauan
odotetut Lapinlahden Tonnit. Kuumetta oli yhteensä viitenä päivänä, ja useaan
otteeseen pelottavan paljon. Huimaus oli kuitenkin edelleen kuumetta ilkeämpi
vaiva.
Oikeastaan vasta tänä aamuna alkoi tuntua, että elämä
voittaa. Nyt kuume on poissa samoin kuin huimaus. Ehkäpä tämä tästä, parin
päivän sisään uskaltaa varmasti jo taas lenkille lähteä.
Vaikka itselläni ei nyt ihan halutulla tavalla menekään,
onneksi toisaalta kuuluu hyviä uutisia. Kuluvana iltana Kalle on ollut tositoimissa
starttipistoolin vapauttaessa juoksijat tällä kertaa aitaamattomalle ratakierrokselle.
Toisin kuin kahdessa aiemmassa tällä kaudella Imatralla järjestetyssä
kilpailussa, tämänpäiväisessä koitoksessa sää suosi urheilijoita. Kaakkoisen
alueen aluemestaruuksista kamppailtiin täysin tyynessä illassa auringon
laskiessa kauniilla Karhumäen urheilupyhätöllä.
400m kilpailu alkoi sisempien ratojen puhtaiden sprinttereiden
ajaessa Kallen kiinni. Loppuveto oli kuitenkin Blogin juoksijalla ollut paras
ikinä. Treenijakson jälkeen loppuaika 52,65 lohkaisee edellisestä ennätyksestä
lähes sekunnin, ja lupaa hyvää tuleviin kahden ratakierroksen koitoksiin. Onnea
Kalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti