torstai 17. heinäkuuta 2014

Ei tän taas ihan näi pitäny mennä!


Elämä on arvaamatonta.  Joskus menee hyvin, joskus huonosti, ja aina tulee yllättäviä käänteitä. Viime lauantaina vielä onnistuneesta treenistä onnessani sain huomata tien muuttuneen yllättäen kiviseksi, onneksi vain hyvin väliaikaisesti.

Lauantaina lenkin jälkeen pää tuntui tokkuraiselta ja vähän huimasi. Ajattelin tämän johtuvan lenkistä. Vaiva ei kuitenkaan mennyt ohi, ja illalla saunaan mennessäni tekstasinkin pelkääväni tajun lähtevän. Blogiakaan en meinannut saada kirjoitettua käsien vapistessa rajusti.

Sunnuntai-aamun sarastaessa olin vielä vahvasti uskossa, että kyllä se siitä. Lähdin Iso-Kuruun vaeltamaan. Olossa ei ollut kehumista, mutta pahasti se alkoi heikentyä vasta illan lähestyessä .Päässä heitti niin rankasti, että kävelin kirjaimellisesti pitkin seiniä. Illalla tuli ensimmäisen kerran mieleen kuumeen mittaaminen. Kyseisellä toimenpiteellä löytyi saman tien syy huimaukseen ja höpöön oloon. Lukemat olivat liki 38 astetta, mikä on minulle tosi paljon.  Yö meni täysin valvoessa ja miettiessä aamulla alkavaa 600km mittaista kotimatkaa.

Vaellusfiilis huipussaan!
Aamulla mittarissa oli ennätykselliset 39 astetta. Ei auttanut kuin pakkautua autoon. Buranan voimalla matka oli kuitenkin liki siedettävä, ja pian pääsin kotia sairastamaan. Sairastinkin sitten kerralla kunnolla. Kaikki alkuviikon suunnitelmat saivat vaihtua kotona makaamiseen. Väliin jäivät niin seuran treenien ja kisojen pito, autokoulu kuin kauan odotetut Lapinlahden Tonnit. Kuumetta oli yhteensä viitenä päivänä, ja useaan otteeseen pelottavan paljon. Huimaus oli kuitenkin edelleen kuumetta ilkeämpi vaiva.

Oikeastaan vasta tänä aamuna alkoi tuntua, että elämä voittaa. Nyt kuume on poissa samoin kuin huimaus. Ehkäpä tämä tästä, parin päivän sisään uskaltaa varmasti jo taas lenkille lähteä.

Vaikka itselläni ei nyt ihan halutulla tavalla menekään, onneksi toisaalta kuuluu hyviä uutisia. Kuluvana iltana Kalle on ollut tositoimissa starttipistoolin vapauttaessa juoksijat tällä kertaa aitaamattomalle ratakierrokselle. 

Toisin kuin kahdessa aiemmassa tällä kaudella Imatralla järjestetyssä kilpailussa, tämänpäiväisessä koitoksessa sää suosi urheilijoita. Kaakkoisen alueen aluemestaruuksista kamppailtiin täysin tyynessä illassa auringon laskiessa kauniilla Karhumäen urheilupyhätöllä. 

400m kilpailu alkoi sisempien ratojen puhtaiden sprinttereiden ajaessa Kallen kiinni. Loppuveto oli kuitenkin Blogin juoksijalla ollut paras ikinä. Treenijakson jälkeen loppuaika 52,65 lohkaisee edellisestä ennätyksestä lähes sekunnin, ja lupaa hyvää tuleviin kahden ratakierroksen koitoksiin. Onnea Kalle!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti