Terkut vuorostaan Pyhältä!

Tiedotus toimii, hetki sitten Pyhän rinteille kaikui tieto hurjasta suomalaissuorituksesta. Suoritus ansaitsee erityismaininnan heti tämän tekstin alkuun. Eli tänäiltana tapahtui kummia Glasgow’ssa Timanttiliigan osakilpailun merkeissä. Kauden selkeästi kovatasoisimmassa 3000m estejuoksussa oli liekeissä myös Suomen Sandra Erikson. Sandra pisti romukoppaan vanhan Suomenennätyksen lohkaisten edellisestä, jo omissa nimissään olleesta, ajasta yli 10s. Samalla Sandra kiilasi itsensä toiseksi Euroopan tilastoissa ajallaan 9.24,70. Tietää epäilemättä hyvää ajatellen loppukesästä kisattavia Zurichin EM-kisoja. Hienoa nähdä, että suomalainenkin kestävyysjuoksija voi juosta oikeasti lujaa! Hyvä Sandra!

Itse huitelen tällä hetkellä Pyhällä. Ruka ja rastiviikot jäivät taakse tänään puolenpäivän aikoihin. Huomiseen päättyvä viikko on ollut jälleen liikunnan- ja välillä jopa urheiluntäyteinen. Tuntureita on tullut valloiteltua ihan urakalla, Pieni Karhunkierros kierretty ja jokunen juoksutreeni treenailtu. Lepääminen huikeissa treeniolosuhteissa on tosiaan osoittautunut hiukan hankalaksi, mutta saan olla ylpeä itsestäni onnistuttuani pitämään yhden kokonaisen lepopäivän!

Pieni Karhunkierros, 12km, läpäistiin tavallisuudesta poiketen juoksujalkaa. Useat rappuset sekä koskia ylittävät riippusillat sekä pakollinen valokuvaus hidastivat kulkua, mutta silti reissu oli suoritettu reiluun puoleentoista tuntiin. Vaikka Karhunkierros onkin Suomen suosituin vaellusreitti, mielestäni se osoittautui pettymykseksi. Muutamaa kallioista koskinäkymää lukuun ottamatta olisin voinut kuvitella olevani ihan tavallisella lenkillä Siilinjärven metsissä. Ihan kivaa kuitenkin oli, ja retki osoitti ainakin kilpailuviettini olevan tallella. Vaellus päättyi rajuun loppukiriin, joka päättyi voittooni! Matkalla kypsyi suunnitelmia myös Ison Karhunkierroksen varalle, mutta ne olkoot ajankohtaisempia joskus tulevaisuudessa.

Mitä varsinaiseen juoksuun tulee, lenkillä on tullut käytyä lähes päivittäin. Tiistaina olin jänistämässä suunnistusporukan leikkimielistä Cooperin-testiä, torstaina tein tuttavuutta Kuusamon urheilukenttään ja tänään juoksin tyhmyyksissäni ihan turhan kovaa. On vaikea malttaa, kun taon jälkeen epähuomiossa koittaa itselleen todistaa olevansa edes jonkinlaisessa kunnossa.

Kuusamon urheilukenttä oli yksi hienoimmista näkemistäni kentistä. Vaikka jaloista huomasi edeltävänä päivänä tarponeensa mäkisen karhunkierroksen sekä kavunneensa Ruka-tunturin huipulle, oli piikkareiden jalkaan sovittaminen kivaa. Sataset saivat seurakseen muutaman aidan, jotka ylittyivät edelleen kohtuu nätisti.

Tänä iltana kävin valloittamassa Pyhä-tunturin. Huipulle kulki vähän tylsästi autollakin selvitettävä hiekkatie. Näkymissä ei kuitenkaan ollut moittimista. Ennen kuin lähdin ”vuorelta” hurjaa syöksylaskurinnettä laskeutumaan pääsin ottamaan juoksukisan poron kanssa. Ikävä kyllä poro vei voiton, tällä kertaa.