Syksyn kuulumisia

Pitkästä aikaa on aiheellista palata vähän konkreettisempien kuulumisten pariin. Ensimmäiseksi pitää mainita blogin uudistuksesta. Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat jo ehkä huomanneet taustakuvan vaihtuneen. Kuva on edeltäjänsä tavoin Ranskan Alpeilta. Muutosta on tapahtunut niin värityksen kuin vuorenhuipun osalta. Tekstien taustalla komeilee nykyään Col de la Croix de Ferin sijaan Ranskan ympäriajostakin tuttu Mont Ventoux. Muutosta pitää tapahtua ajoittain. Uusi kausi, uudet taustakuvat.

Omat kujeeni ovat olleet kuluvalla viikolla jo tälle syksylle tutuiksi tulleita. Viikko alkoi lepopäivällä, mutta jatkui tiistaina jo Trail Cupin viimeisen osakilpailun myötä. Kilpailua edeltävänä aamuna alkoi vuodenajalle epätyypillisesti pyryttää lunta ihan tosissaan. Iltaan mennessä kisan näyttämönä toiminut Puijo oli valkoisenaan. Metsää verhosi pienellä liioittelulla kymmensenttinen lumivaippa. Lähdön lähestyessä lämpötila lähenteli edelleen nollaa ja räntäpyry ei ottanut loppuakseen. Tästä huolimatta 68 hurjaa urheilijaa ja kuntoilijaa ilmestyi viivalle, kaikkein hurjimmat shortseissa.

Ennen kisaa kävin kiertämässä tulevan reitin. Loska oli tehnyt jo muutenkin kuraisista ja liukkaista poluista petollisia. Pahimmissa alamäissä tasapainonpitämisestä tuli taitolaji kävellessäkin. Ylöspäin mentäessä askelia tuli kaksi eteen ja yksi taakse, lähinnä nauratti. Oma riskitekijänsä olivat ilkeät juurakot sekä täysin metsäjuoksuun sopimattomat luistavat lenkkarit. Sen verran itsesuojeluvaisto vielä pelaa, että tuolle reitille en olisi kilpaa lähtenyt juoksemaan. Juoksisin kisan ihan vaan mukavana lenkkinä, tosin ainakin ylämäkiosuuksilla selkeästi VK-alueella.

Lähtö tapahtui asfalttipinnoitteeseen alamäkeen, joka sekin osoittautui yllättävän liukkaaksi. Koko juoksijajoukko pääsi silti kaartamaan turvallisesti metsään. Taivalta ei tarvinnut jatkaa kilometriä enempää, kun ensimmäinen kanssajuoksija kiersi reittiä vikasuuntaan, yhdellä jalalla. Epätasainen reitti koitui nivelsiteiden kohtaloksi. Itse selvisin matkasta kunnialla, ja viimeisen hyväpintaisen nousun juoksin jo kovaa. Jälkeenpäin huomasin voittaneeni kuntosarjan, hiphei. Palkintojenjaossa arpaonni suosi, ja mukaan lähtivät uudet Sarvan nastalenkkarit.

Keskiviikko ja torstai meni kuluttaessa Siilinjärvellä vuosien saatossa tutuksi tulleita Patakukkulan lenkkipolkuja. Keskiviikkona eksyin vähän riehumaan hyppyrimäen portaisiin. Juostuaan muutaman kerran useamman sadan askelman portaat voi valehtelematta myöntää viimeisten askelmien jo tuntuvan koivissa. Keräsin katseita ohikulkevilta koiranulkoiluttajilta nojaillessani ylhäällä kaiteeseen. Torstain otin kevyesti ihastellen hirrveen nättejä syysmaisemia sauvakävelyn lomassa. Tämä päivä meni lepäillessä ihan yleisen väsymyksen takia, mutta jospa sitä huomena taas pääsisin jaloilleni.