En tiedä enää syyttääkkö
käsittämättömän huonoa tuuria vai kieroutunutta kohtaloa. Alan
olla vakuuttunut, että jokaista valoisampaa jaksoa seuraa
poikkeuksetta uudet vastoinkäymiset. Reilu viikko sitten
kirjoittelin tännekkin intoa täynnä, miten kaikki tuntuu menevän
niin kuin pitääkin. Nyt, jo tutuiksi käyneet, tummat pilvet ovat
taas palanneet peittämään risukasaan ujosti paistavan auringon.
Oletettavasti ja toivottavasti kuitenkin vain vähäksi aikaa.
Viime viikon juoksu oli tahmeaa, jalat
painoivat. Olo oli ehkä vähän sairas. Lepäsin, mutta tuntemukset
eivät juurikaan korjaantuneet. Pikkuhiljaa huoli ja epätoivo otti
vallan, koitin keksiä syitä huonoon vointiini. Hieman normaalia
rankempi treenaaminen oli huono selitys, mutta siihen tyydyin.
Viime viikon puolivälin paikkeilla
aloin kummastella oikean korvan kipeytymistä. Ajattelin vaivaa
ohimeneväksi ja työnsin asian sivuun. Kuitenkin vielä sunnuntaina
olo oli edelleen vetämätön ja korva kipeä ja tukkoinen. Kovasti
minulle lääkärissäkäyntiä suositeltiin, mutta tapani mukaan
koitin vältellä tohtoria viimeiseen asti ja uskoa ihmeparanemiseen.
Maanantain vielä sinnittelin ja treenatakkin yritin, huonoin
tuloksin.
Tänä aamuna nielemisen ja puhumisen,
kuulemisesta puhumattakaan, alkaessa tuottaa tuskaa, menin
koputtelemaan terveydenhoitajan ovea. Terkkari vastaavasti koputteli
lääkärin ovea ja ohjasi minut sinne. Hetkeä myöhemmin poistuin
mukanani antibioottien ja korvatippojen reseptit höystettynä
muutaman päivän treenikiellolla. Korvatulehdus diagnosoitiin
nopealla vilkaisulla.
Taas en tiedä itkeäkkö vaiko nauraa.
En ymmärrä, mistä olen kalastellut itselleni tällaisen
pikkulasten taudin, jota en muistaakseni edes lapsena sairastanut.
Tuntuu, että onnistun pyydystämään kaikkein epärealistisimmatkin
pöpöt ja ongelmat, kaikkien tavanomaisten lisäksi. Ei ole kivaa.
Toisaalta pitää olla tyytväinen, kun jaksamattomuuteen löytyi
selitys, ja vieläpä sellainen, jonka pitäisi olla äkkiä
selätetty. Ehkä tää tästä, lääkitys on kunnossa, nyt vaan
rauhassa kohti uusia pettymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti