Kyllä en voinut eilen kirjoittaa julkaisukelpoista tekstia. Aloitin lupaamalla, etten kiroa blogiin, annan imatralaisen maratonikonin täräyttää perkeleet eetteriin yksinoikeudella. Syy-seuraus -suhde olikin helposti ymmärrettävä. Lupauksen jälkeen ei jäänyt enää mitään kirjoitettavaa.
Mitä enää kiertelemään ja kaunistelemaan totuutta. Turpaan tuli. Vitosella lähes puoli minuuttia tyttöjuoksijalle. Loivaa maalisuoraa noustessani pohdin otanko numeron pois ennen maaliviivan ylittämistä, jolloin nimen perään näppäiltäisiin tuloksiin kirjainyhdistelmä DNF. Tajusin kuitenkin (onnekseni) ajatuksen typeryyden.
Olen keskeyttänyt vain yhden kilpailun sadoista joihin olen startannut, ja tällöinkin lonkankoukistajan revähdystä seurasi parin kuukauden juoksutauko. Mukaan on kuitenkin mahtunut kaatumisia ja katkeamisia. Kun luovuttaa ensimmäisen kerran, on kynnys seuraavalla kerralla huomattavasti matalampi.
On kuitenkin tunnustettava muutaman harjoituksen jääneen kesken. Harjoituksen on kuitenkin tarkoitus kehittää, eikä kuluttaa. Tietysti on ymmärrettävä kovien harjoituksien olevan usein epämukavia, mutta tunnistettava tavallisesta poikkeava väsymys. Pääsääntöisesti harjoitukset on kuitenkin pyrittävä viemään sunnitelman mukaisesti läpi.
Tihenevät huonot harjoitukset vaativat syvällisempää tarkastelua ja tietysti toimenpiteitä. Pahin mahdollinen vaihtoehto on hokea itselleen: "Kyllä se siitä..." Tällöin ei tee mitään asian eteen ja pahentaa samalla tilannetta. Hyvin harvoin harjoittelun vähyys on syynä väsymykseen. Sekin on tietysti mahdollista.
Tilannekatsauksena merkitsin juuri kuukausi- ja vuosikoosteeseen 2000. harjoituskilometrin juoksemalla lokakuun alusta. Maaliskuussa tossut kuluivat 370km edestä.
Maantiejuoksu voisi vertautua Alexander Kareliniin, Siperian karhuun. Karelin on urheiluhistorian ylivertaisin sankari. Painiuransa viimeistä ottelua vaille voittamaton. Edes ainoassa hävityssä ottelussa vastustaja ei kyennyt saamaan pistettä, vaan ottelu päättyi 1-0 Sydneyn Olympialaisissa tuomarin venäläispainijalle antaman varoituksen johdosta. Voittajasta ei uutisoitu seuraavan päivän lehdessä; kirjoitettiin voittamattoman Karelinin hävinneen. Kerran elämässä tilanne.
Tiistain kaltaista tappiota en olisi odottanut, mutta sen kanssa täytyy elää ja jatkaa kovempana tuleviin maantiejuoksuihin. Toivottavasti tiistain nöyryytyskin oli ainutkertainen. Kuntoon päästessä tytöt eivät saa juosta ohi. Karelinkaan ei hävinnyt kahdesti. Jos vastaisuudessa tulee samanlainen murskatappio, saatte hyvät lukijat löytää tulokset itse. Blogiin en niitä oma kätisesti linkitä. Kyllä tämä tästä.
Tästä tuloksiin!
Päivitys: Nyt sitten flunssa iski ja viikonlopun leiri jää väliin. Tiistaille sentään selitys. Toivottavasti ehtii Vuoksen lenkille takaisin kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti