Kevättä ja koeviikkoa

Avasin äsken englannin kirjan. Käytännössä ensimmäistä kertaa koko kuusiviikkoisella kurssilla. Huomenna on koe. En osaa sanoja, en osaa kielioppia enkä oikeastaan mitään muutakaan. Olisi pitänyt opiskella aiemmin. Koulunkäynnin ja urheilin väliltä voi löytää yhteyden. Jos meinaa pärjätä, on tehtävä töitä jatkuvasti. Koetta edeltävänä iltana paniikissa lukeminen on käytännössä sama asia kuin jos huilisi treeneistä kuuden viikon ajan, ja koittaisi korvata kaikki rästiinjääneet harjoitukset kisaa edeltävänä iltana. Ei toimi. Onneksi koeviikko on vain koeviikko, ja yksittäisillä kurssiarvosanoilla ei ole mitään merkitystä. Kokeita enemmän päänvaivaa tuottaa tänään tehty ensi vuoden lukujärjestys. Muut rakensivat lukkarinsa onnessaan ja ongelmitta, mutta minulle jäi käteen lähinnä nippu kysymysmerkkejä sekä paha ja hämmentynyt mieli. Käydäkkö lukio kolmeen, kolmeen ja puoleen vai neljään vuoteen? Miksi yritän turhaan lukea espanjaa? Miksi minulla on ensi vuonna 29 kurssia kun muilla on 15?? Lisäksi esiin nousi ikuisuuskysymys: mitä ihmettä teen lukion jälkeen?

Toisaalta minulle on tällä hetkellä aivan sama mitä koulunkäynnille kuuluu. Mikään pikkujuttu ei pysty minua nyt masentamaan, sillä olen pystynyt treenaamaan yli odotusten jo lähes kahden viikon ajan! Juoksu on pitkästä aikaa oikeasti kivaa. Lenkille on kivaa lähteä, lenkillä on kivaa ja lenkin jälkeen on kivaa. Muistan taas, minkä takia tätä hommaa tekee. Viikon ylivoimaisesti parhaat hetket vietin maatessani maassa vk:n jälkeen ilman suurempaa syytä sekä saadessani ruokaa pitkän lenkin jälkeen. Nämä ovat niitä asioita, joita ei-juoksijat eivät tule koskaan ymmärtämään! Nyt vain toivon, ja teen kaikkeni, että tämä olotila kestää.

Kahta hauskemmiksi treenit tekee kevät. Aurinko paistaa, tiet ja polut on sulat eikä tarvitse käyttää takkia. Treenimahdollisuudet ovat ihan loistavat. Minun puolesta lumet saisivat aina lähteä tähän aikaan vuodesta, vaikka vähän aiemminkin. Ongelmaksi vaan meinaa koitua liian helposti kiihtyvät vauhdit ja pitenevät lenkit. Eilistä pitkää lenkkiä en olisi malttanut lopettaa millää, ja vähän se venyikin ylipitkäksi. Tosin hyvät olosuhteet eivät olleet ainut syy lenkin venähtämiseen. Eksyin taas, ja harhailin parin kilometrin verran umpimetsässä ja soramontun pohjalla. Kyllä, on ihan mahdollista eksyä reitillä, jota on juossut 8-vuotiaasta asti!

Tänään ohjelmassa oli ainoastaan kevyt lenkki hieronnalla höystettynä. Huomenna tai viimeistään ylihuomenna olisi tarkoitus päästä tekemään kovempi harjoitus, en malta odottaa! On kyllä oikeastaan vähän pelottavaa, miten pahasti oma mieliala on sidoksissa juoksun kulkevuuteen, mutta näin se vain taitaa olla :D.

Siilinjärvi huikeassa kokonaisuudessaan lenkiltä bongattuna.