SM-maanteistä on nyt viisi päivää. Noihin viiteen päivään ei
ole mahtunut käytännössä juoksuaskeltakaan. Tämä siksi, että olen tuntenut
itseni kerta kaikkiaan kykenemättömäksi treenaamaan. Ei vain oikein jaksa. Ihan
turha yrittää väkisin, jos tuntee, ettei elimistö ota nyt minkäänlaista
harjoittelua vastaan. Jälkeenpäin ajateltuna maanteitäkin edeltävän viikon
treeneistä, kaikkein keveimmistäkin, jokainen tuntui vievän kuntoa ainoastaan
alaspäin. Kai sitä on taas myönnettävä menneensä hölmöilemään. Yritin ylikunnon
jälkeen ehkä liian äkkiä kuntoon, ilmeisesti ei hyvin käynyt.
Vielä en kuitenkaan julista olevani toistamiseen yli, mikä
on ikävä kyllä periaatteessa mahdollista. Elättelen edelleen toivoa siitä, että
lauantain kisan epäonnistumiselle ja muutenkin vetämättömälle ololle löytyisi
jokin pätevä lääketieteellinen selitys. En haluaisi elää jatkuvassa
epätietoisuudessa. Piinaavaa epätietoisuutta on jatkunut jo vuoden päivät. Ylikunto
on petollinen kaveri, vaikea olla varma, milloin siitä kärsii, tai milloin se
on täysin ohi. Kävin heti viime tiistaina terveydenhoitajan juttusilla.
Matalasta hemoglobiinista homma ei ainakaan jää kiinni, sillä mittautin
ennätysarvot. Lääkäriin ja verikokeisiin pääsen vasta ensi viikon alussa.
Jos verikokeista ei selviä jotain hälyttävää, ei vissiin auta
kuin ottaa kevyesti, ja niin kauan kuin on tarpeen. Olen tosi tyytyväinen ja
huojentunut päätöksestäni jättää loppukevään kisat väliin. Jos tämä nyt on
jonkinasteista ylikuntoa, ei voi jatkuvasti turhaan yrittää päästä kisakuntoon.
Riittävä tauko on näillä näkymin ainoa ratkaisu päästä vielä joskus palaamaan
kuntoilijatasolta kilpaurheilun pariin. On muistettava, että ensi kesään on
vielä aikaa. Ja jos en selviä ensi kesäksi kuntoon, siitä vuoden päästä on uusi
kesä, samoin kuin siitä taas vuosi sitä seuraavaan kesään. Aikaa on. Kyllä minä
vielä joskus juoksen kilpaa ilman jatkuvia ongelmia.
Nyt olen joka
tapauksessa luvannut itselleni olla jonkin aikaa ”kuntoilija”; liikun sillä
tavalla kuin huvittaa, silloin kuin huvittaa ja juuri sen verran kuin huvittaa.
Hylkään niin kilometritolpat, GPS:n , kellot kuin harjoitusohjelmankin. Näillä
mennään. Tämän päivän kuntoilijan elämääni kuului 1,5h kävelylenkki hienossa
säässä sekä trampoliinilla hyppelyä.
Pakko on vielä mainita urheilulukion pääsykokeista, joissa
olin eilen töissä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kuulin, että 3000m
juoksu on poistettu hakijoiden testeistä kokonaan. Aiempina vuosina ollut
kuulemma liikaa lääkärintodistuksia yms juoksunestäviätekijöitä. Surullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti