Leiri on huomista aamutreeniä vaille ohi. Lähtö on lähellä.
Höh. Oisi täällä pidempäänkin viihtynyt. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja en
voi kieltää, etteikö olisi jo vähän Suomea ja suomalaisia ikävä. Kiva päästä
syömään suomalaista ruokaa. Ja kouluruokaa
on ollut ikävä.
Tänä aamuna sain tehtyä viimeisen kovan treenin. Vauhti ei
siis edelleenkään päätä huimaa, mutta oli kuitenkin sen verran toivoa
herättävää, että joudun melkein jo lupaamaan, että minut tullaan näkemään
tänäkin vuonna maantiellä numerolapun seurassa. Tein treenin tavallisuudesta
poiketen heti aamulla, mutta en huomannut juurikaan eroa illalla tehtyyn. Hyvä
se on treenata eri aikoihin, ei ne kisatkaan ole aina samaan kellonaikaan.
Viime päivinä olen saanut epäillä gps:n toimivuutta
toistuvasti. Millä muullakaan selitettävissä, että lenkkivauhdit ovat
loppuleiristä kiihtyneet 30s-60s/km? Luulisi, että treeni alkaisi jo painaa
jaloissa, mutta ne tuntuvat vaan joka päivä entistä kevyemmiltä, ja juoksu
muutenkin helpolta! Kyllä en ymmärrä. Mutta toisaalta parempi näin. Kanarialla
nyt taitaa muutenkin tapahtua ihmeitä, ainakin päätellen siitä, että yhtäkkiä
pystyn juoksemaan kahteen viikkoon enemmän kuin koko edeltävään alkuvuoteen
yhteensä, ja käytännössä täysin ongelmitta!
 |
| Miksiköhän kauppiaat luulivat toistuvasti siskoksiksi? :O |
Enään on siis jäljellä leirin pahimmat ja parhaat hetket:
pakkaaminen sekä ruokakaappien tyhjäksi syöminen.Aamulla lenkin ja aamupalan
 |
| Frozen yogurttia piti käydä maistelemassa pariinkin otteeseen, myyjä oli kyllä sen verran mukava! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti