Minä luovutan. En enää edes yritä
ymmärtää, miksi joskus vaan jaksaa ja joskus ei. Joskus, kun
kaiken pitäisi olla hyvin ja odotukset ovat korkealla, voi kaikki
mennä päin mäntyä. Joskus, kun olettaa kaikkien lähtökohtien
olevan pielessä ja on jo periaatteessa luovuttanut, saattaa treeni
tai kisa olla kauden paras. En ymmärrä! Viime aikoina tämä
jaksaminen on ollut tavallistakin vaihtelevampaa.
Ennen etelän leiriä en oikein
jaksanut, etelässä meni paremmin kuin hyvin. Nyt olen taas
keikkunut noin viikon verran pahasti epätoivon partaalla. Mistään
ei ole vaan tullut mitään ja kaikki on ollut huonosti. Tai ei
tietenkään ihan kaikki, mutta urheilun saralla, ja se kyllä
riittää paremmin kuin hyvin aiheuttamaan minulle pahan mielen. Ja
kun sen pahan mielen kanssa on saanut taistella kohta lähes kaksi
vuotta tauotta, pariin kertaan on käynyt mielessä, että onko tässä
enää yhtään mitään järkeä. Kuluvalla viikolla uhkasin heittää
hanskat tiskiin, ainakin tämän kevään osalta. Mutta en suostu,
enkä voi, luovuttaa, en antaisi ikinä itselleni anteeksi!
Pari viimeisintä treeniä ovat onneksi
taas antaneet vähän uskoa, ja olen laittanut aiemman
jaksamattomuuden leirin jälkeisen väsymyksen piikkiin. Tänään
juoksin tonneja maantiellä. Kevään ensimmäinen lenkki ilman
takkia! Meni oikeastaan paremmin kuin koskaan ennen, ja suurin
vaikeus oli pysyä tavoiteajassa eikä alittaa sitä selkeästi.
Treenistä jäi tosi hyvä ja toiveikas mieli. Kuitenkaan en uskalla
vielä liikoja toivoa. Kun toiveet ja tavoitteet ovat korkealla,
liian korkealla, joutuu pettymään jatkuvasti. Nyt ei auta kuin
mennä treeni kerrallaan, ja olla onnellinen jokaisesta
onnistumisesta, ilman liian korkeita odotuksia. Pessimisti ei pety,
vai? Kesään on kuitenkin onneksi vielä aikaa, ja sitten näkee
miten tässä hommassa käy, mikään ei ainakaan parane jatkuvalla
murehtimisella.
Päivään paistetta tuoneen treenin
lisäksi aamu alkoi ihan kirjaimellisella auringon paisteella
mennessäni laavulle makkaranpaistoon. Sää oli ihan huippu, ja
auringossa oli välillä liiankin kuuma. Tuli syötyä makkaraakin
pitkästä pitkästä aikaa, eikä tuo edelleenkään hirveän
hyvältä maistunut, vaikka pyörittelin sen kahteen kertaan
nuotiossa ja kertaalleen kuralammikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti