Yritimme pohtia mikä tekee urheilusta urheilua. Emme päässeet yksimielisyyteen. Juoksu on lajina prototyyppiesimerkki klassisesta urheilusta. Matkasta riippumatta on määrä olla maalissa ennen kanssakilpailijoita. Lisäksi ratamatkoilla olosuhteet ovat vakioidut ja voidaan tilastoida maailmanennätyksiä. Tulokset ovat aina mustaa valkoisella ja vertailukelpoisia.
Myös hiihdossa kilpaillaan paremmuudesta yhteislähtökilpailuissa tai kelloa vastaan. Lajin luonteesta johtuen aina ei olekaan selvää kuka kilpailijoista on paras. On vain kilpailun voittajia, yksittäisen osakilpailun parhaita. Pitkänmatkan kilpailut ovat hiihdon parasta antia. Teoriassa kuka tahansa saa haastaa huippuammattilaiset samassa kilpailussa. Erot ovat kuitenkin järkyttävän isoja. Vain kovimmat miehet tulevat maaliin ennen naisten kärkeä.
Pallopelit kuten jääkiekko, koripallo ja jalkapallo ovat joukkuelajeja. Jokaisella joukkueen jäsenellä on oma roolinsa. Lajit ovat nykyisellään kuitenkin puhdasta ammattiurheilua. Pelaajien tarkoituksena on viihdyttää maksavaa yleisöä. Huipputasolla pelit ja pelaajat ovat äärimmäisen kovia. Tietyltä kantilta tarkasteltuna kuitenkin urheilua, vaikka paremmuutta on mahdollista mitata vain joukkuetasolla.
Keskustelu pysähtyi, kun esitin äärimmäisen urheilun vaativan välittömän kuolemanvaaran. Maantiepyöräily yhdistää parhaat puolet kaikista em. urheilulajeista ja täyttää annetun kriteerin. Joukkuelaji, jossa kilpaillaan kuitenkin yksilöinä rintarinnan kanssakilpailjoita vastaan. Jokaiselle löytyy myös erilaisia kilpailuja. On päivän kestäviä monumentteja, viikon etappikilpailuja ja kolmenviikon Grand Toureja hirmuisine mäkimaaleineen. Pyöräilyssä on myös joukon hienoimmat ja kunnioitetuimmat perinteet, ja yhä havaittavissa rippeitä herrasmiessäännöistä.
Lopulta tulin kuitenkin ajatelleeksi Mansaaren TT- ajoja. Osallistujat riskeeraavat kaiken vain kunnian vuoksi, palkintorahat ovat olemattomia. Jokainen kierros ajetaan täysillä ja voi olla viimeinen. Yhä kovempaa ja kovempaa urheilun perusajatuksen mukaisesti. Kilpailu ja koko ura on ohi samalla hetkellä kun pelko ottaa vallan.
Samalla huippunopeudet nousevat 60km pitkällä radalla yli kahdensadan mailin tunnissa. Turva-alueita ei ole. Virheen seurauksena liukuu hyvällä tuurilla asfaltilla, huonolla liuku päättyy kivimuuriin tai pudotukseen rotkoon.
Oheinen video on äärettömän hyvä kuvaus puhtaimmasta ja raadollisimmasta urheilusta maailmassamme. Kilpailussa yhdityvät nopeus ja kestävyys. Keskittymisen on oltava täydellistä koko kilpailupäivän ajan. Väsymys yrittää herpaannuttaa ajajia, mutta on taisteltava kaikin mahdollisin tavoin säilyttääkseen keskittymisen hetkeen. Videolla todettiin: "You know that you are alive when you almost aren't."
Samaa voi ja pitää soveltaan kaikeen urheiluun. Vain tällöin voi voittaa itsensä ja kanssakilpailijansa. Ennemmin tai myöhemmin sinut saavutetaan. Ennen sitä on nautittava ja annettava kaikkensa. Lajissa kuin lajissa pelko on urheilijan pahin vihollinen. Faster and faster.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti