Kisaturistin silmin

Perjantaina hyppäsin bussiin viettääkseni viikonloppua Joensuussa. Varmasti muutenkin kiva paripäiväinen piristyi kummasti tajutessani Kontiolahden ampumahiihdon maailmancupin olevan meneillään paraikaa. Alunperin tarkoituksena oli tyytyä vierailemaan illan palkintojenjaossa kisatorilla. Silti lauantainen naisten kisa tuli seurattua ihan paikan päältä. Jos kisat sattuu käytännössä samaan kaupunkiin, ei tilaisuutta voi jättää käyttämättä, varsinkaan kun ei ole koskaan maailmancuppia livenä seurannut!

Odotin, että vierestäseurattuna ylämäet näyttäisivät suuremmilta ja hiihtäjien vauhdit kovemmilta. Näin ei kuitenkaan oikeastaan ollut. TV-kuvasta saa kyllä melko todenmukaisen käsityksen mäkien koosta, vaikka monet ovatkin toista mieltä. Hiihtäjien vauhdit puolestaan näyttivät ruudun kautta välittyvää kovemmalta, ainakin tasamaalla. Suurimman mäen luona kisaa seuranneenna pääsi tekemään huomion, että maailman parhaatkin ovat kuitenkin ”vain” ihmisiä. Ei se mäen kiipeäminen heilläkkään ihan helppoa ollut, varsinkin viimeisillä kierroksilla sai seurata hyvinkin väsynyttä menoa. Alkuverkassa osa katsoi parhaaksi heittää ankkakäynnille. En siis todellakaan nyt väheksy yhtään.

Selvanä miinuksena kisojen liveseuraamiselle se, että niiden kulusta ei kyllä tiedä oikein mitään, varsinkin jos on maastossa. Hyvä tunnelma kuitenkin korvaa tämän vian. Yleisöä oli paljon, paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Vissiin ampumahiihto sitten kiinnostaa suomalaisia niin paljon, että viitsitään vaivautua ihan paikan päälle, ja hyvä niin. Kisapaikalle, ja etenkin sieltä pois, päästäkseen piti jonottaa yleisöbussiin pääsyä kauan. Vaikka paikalla suomalaisia olikin siis kiitettävästi, suurin osa katsojista liehutti itänaapurimme lippua. Itsellänikin oli maastossa toisella puolella venäläisiä, toisella puolella valkovenäläsiä, mikä ei toisaalta haitannut, sillä oma suosikkinikin kisaa valkovenäjän riveissä.

Kisaturistireissuni paras anti oli huomata ero suomalaisen ja ulkomaalaisen kannustuskulttuurin välillä. Siinä missä venäläiset huusivat kurkku suorana niin omilleen kuin muidenkin maiden urheilijoille, suomalaiset pääsääntöisesti jurottivat paikoillaan ilmekkään värähtämättä, vaikka voitto kotimaahamme irtosikin. Toki poikkeuksia varmasti löytyy molemmilta puolilta.

Joka tapauksessa, vaikka kisojen tilanteesta pysyy paremmin kärryillä omalta kotisohvalta käsin, voin suositella jokaiselle käyntiä tällaisissa kisoissa, edes kerran!