Kevättä ilmassa!

Ei paluu Suomeen ollut niin paha kuin pelkäsin. Kone ei laskeutunutkaan perjantaina keskelle pakkasta, pimeyttä ja lunta, vaan ihan kivoihin olosuhteisiin. Yllätyksekseni sain todeta, että täällähän on kevät!

Lumi on vähentynyt entisestään, ja suurin osa maanteistäkin on jo sulia. Lämpötilakin alkaa olla siedettävissä luvuissa, ja ulos pystyy lähtemään keräämättä koko vaatevarastoaan päällensä. Muutkin olivat huomanneet parantuneet säät: Etelä-Suomen pellot olivat jo täyttyneet joutsenista! Nyt täytyy vain toivoa, että talvi ei tee paluuta.

Epäilemättä sulista teistä johtuen käteeni on tainnut kasvaa ylimääräinen jatke. Jatkeessa on teksti ”Juoksijalehden kilpailukalenteri”. Kovasti olen jo kisakalenteriani suunnitellut, mutta vaikka aikainen kevät koittaa hämätä, ei maantiekisojen aika ole vielä. Ensimmäiseenkin starttiin on aikaa vielä vähintään kuukausi. Sitä ennen pitää kuitenkin saada treeneissä rikottua ”karsintarajat”, jotka olen itselleni asettanut. En lähde viivalle ennen kuin tiedän päässeeni edes jollekkin tasolle. Minulle ei vaan sovi lähteä kisoihin alisuorittamaan. Siitä kun ei tule kuin paha mieli kaikille.

Tänään en kuitenkaan vielä alkanut rajoja tavoitella, vaan vietin kivan lepopäivän aloittamalla ”grillikauden”,ainakin melkein. Eväsretki-idea kehittyi makkaranpaistoksi läheisellä laavulla. Ei vaan ollut sitä makkaraa. Iskimmekin kanssaretkeilijöiden kummastukseksi nuotioon banaaneita, paketillisen kalapuikkoja sekä pakastimen pohjalta löytyneet nakit. Osa ruuista saatiin ihan suuhun asti, mutta varmaan saman verran niitä päätyi akselille nuotio-kuralammikko-koiransuu. Termospullokin meni hajoamaan ja melkein litra hyvää kahvia meni hukkaan! Hauskaa oli kuitenkin.

Kyllä hätä keinot keksii, voi niitä kalapuikkoja näinkin paistaa!