Elikkä nyt on reilu viikko vietelty leirielämää. Vajaa
viikko vielä jäljellä. Alkuleiristä esiintynyt
juoksun kulkemattomuus on haihtunut kuin taikaiskusta, ja juoksu tuntuu
paremmalta lenkki lenkiltä. Mitään pahempaa väsymystä ei ole ilmennyt kohtuu
runsaista kilometreistä huolimatta.
Olosuhteetkin ovat olleet kunnossa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta mutta
aamu- ja iltapäivisin on juuri sopiva treenisää. Treenata on voinut niin hiekkatiellä,
puistossa, asfaltilla, dyyneillä kuin urheilukentälläkin. Vaikka kenttä onkin
muuttunut maksulliseksi, olemme toistuvasti onnistuneet keplottelemaan itsemme
sisään maksutta, ja vielä ihan laillisin keinoin. Miinuksena lenkkireiteille
pitää mainita vessojen vähyyden, monesti joutuu juoksemaan liki 10km sellaisen
löytääkseen. Lisäksi olemme joutuneet huomaamaan, että paikallisen kasinon
pitäjät eivät hypi riemusta, kun pari hikistä, lyhyttoppista juoksijaa ryntää
sisään vessan perässä…
Juoksua on kertynyt määrällisesti ehkä turhankin paljon,
mutta sekaan on kyllä sopinut kovempaakin juoksua mm tonnien ja vk:n muodoissa.
Eikä kilometrit muutenkaan ole olleet tasavauhtisia, vaan ne ovat taittuneet
niin kolmosella, nelosella, vitosella kuin kutosellakin alkavilla
kilometrivauhdeilla. Juoksuvauhtini
eivät vielä ole hurraahuutoja aiheuttaneet, mutta ilmeisesti olen kuitenkin parempaan
suuntaan menossa. Kovemmat treenit ovat alkaneet tuntua ”oikealla” tavalla
pahalta.
Urheilun ulkopuolinen leirielämä on sekin sujunut mukavasti.
Reissun alkupuolella teimme ”listan” asioista, jotka haluamme tämän
pariviikkoisen aikana kokea. Taksilla ja bussilla ajeleminen, hienossa
kahvilassa kahvittelu, frozen yogurtin maistaminen, Sahara Playassa ruokailu,
apteekissa asiointi, terveyskeskuskäynti ja pizzan syöminen. ”Suoritettu”-merkintä
uupuu enää bussikyydin sekä pizzan perästä.
 |
| Ei se väärin oo, jos urheilijalla on vähä näläkä. |
Pakko vielä todeta, miten hullua kansaa suomalaiset ovat. Tänä
iltana suuntasimme Playa de Inglesiin toivonamme löytää joku pikkuinen
suomalainen paikka, josta voisi ehkä seurata Putouksen finaalilähetystä.
Yllätykseksemme jokainen jotenkin suomalaisuuteen kytköksissä oleva paikka oli
niin täynnä yleisöä, ettei meinannut sekaan sopia. Kuka oikeasti haluaa
ulkomailla istua suomalaisessa kahvilassa suomalaisten seassa katsoen
suomalaista telkkaria? No, ahtauduimme kuitenkin itsekin sekaan puoleksitoista
tunniksi, ehkä kaikkein hulluimpina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti