Sykähdyttävää urheilua ja hymy korvissa

Elohopea tippui itärajalla veden jäätymispisteen alle keskiviikkoiltapäivästä. Keskiviikko oli kuitenkin urheilullisesti superpäivä, joten suksien voitelu sai odottaa iltaan. Heti aamusta Ted Ligetyn tarjoamaa jännitystä suurpujottelussa, parisprintin mitalijuhlat ja vielä kuolemanpeli punakonetta vastaan. Ainoastaan tieto kestävyysurheilun kuninkuuslajia kohdanneesta kuolemantapauksesta varjosti tunnelmaa. Joskus urheilulle on valitettavasti annettava kaikkensa.

Venäjän kohtaaminen oli yksi hienoimmista jääkiekkopeleistä koskaan, ja toi mieleen Lake Placidin olympiaturnauksen ihmeen. Kaataa nyt Suuri ja Mahtava kotikisoissaan tärkeimmässä pelissä. Sykähdyttävintä jääkiekkoa jota olen koskaan saanut seurata on tarjonnut kuitenkin Imatran Ketterä. Voitettuaan Suomi-sarjan mestaruuden 2009 alkoivat Mestis-karsinnat paikallisklassikolla Ketterä - Sapko.

Jopa seisomakatsomoissa oli ahdasti täydessä Näreharju Gardenissa. Reippaat kaksituhatta katsojaa loivat sanoinkuvailemattoman tunnelman. Halli sai arvoisensa joutsenlaulun jääkiekkohallina. Nykyisin hallissa pääsee ajamaan motocrossia.

Kyllä muuten harmitti kun tunnin työkeikka sattui juuri miesten viestin kanssa päällekkäin. Kilpailu on kuitenkin katsottu nauhalta useaan otteeseen ja vielä fiilistelty Jylhän ja Lehtisen radioselostusta. Sami Jauhojärvi on mielestäni yksi esimerkillisemmistä urheilijoista. Juuri hänelle soi olympiavoiton upeimpaan mahdolliseen paikkaan uran viimeisiin olympialaisiin.

Illalla viihdyin ladulla 2h 15min. Liukkaalla kelillä matkaa taittui reippaat 35km. Samaan aikaan ladulla kilpailtiin seuran kuukausikisat. Henkeen ja vereen urheilumies osuvasti totesi kilpailun jälkeen, että hienoa katsoa kilpailijoiden kaikkensa antamista ja riemua, vaikka palkintoina on vain Intersport-juomapulloja. Urheilua puhtaimmillaan!

Tänään aloitin päivän jo käsitteeksi muodostuneella "aamupäivälenkillä" juosten. Aamuihmiseksi minusta ei ole. Koululle syömään ja tunniksi töihin. Jatkoin ladulle, jossa tutut kilpahiihtäjät juuri vetivät suksia jalkaan. Porukassa lenkki sujui mallikkaasti, mutta kahden tunnin jälkeen pojille riitti. Naureskelin, jotta tunti vielä. Eivät enää jatkaneet.

Lopulta mittarissa oli 3h 2min ja noin maratonin verran kilometrejä. Jälkeenpäin sain samalla mitalla takaisin. Hiihtovalmentajan mielestä ylipitkiä lenkkejä. Hiihtäjät kuitenkin huhun mukaan tekevät jopa 7h vaelluksia. Pituus on sopiva, mutta teho liian matala. Muutaman kerran vuoteen on hyvä tehdä reippaasti ylipitkä lenkki.

Toissasyksynä itselläni taisi mennä reippaasti yli; 110km pyörällä ruokataukoineen 5h 15min ja päälle seuran 2h jalkapallopelit. Satunnaiset hullutukset ovat kuitenkin blogin linja. Yleensä nämä ovatkin niitä kivoimpia reissuja. Tietenkin Venäjän alueottelu- matkojen lisäksi. Sisäpiiri tietää miksi, mutta se ei kuulu urheiluaiheisiin.

Kahteen päivään 85km liikuntaa. Huomenna rauhallisemmin.

Ladulla Peltosen sukset ovat keränneet naureskelua. Suhtautuminen on vakavoitunut luistotesteissä. Kumpanakaan päivänä ladulta ei löytynyt paremmin luistavaa paria. Pohjaan hankaamalla ja harjaamalla violettia rexiä. Kuivalla kelillä rahallakaan ei saa parempaa ja hiihtäessä hymy venyy korviin. Hiihtäminen onkin parasta pikkupakkasella kevätauringossa, kevätaurinko ei kuitenkaan ole täysin välttämätön.