Maratonbuumi ja hallitonni

Selatessani muita urheiluaiheisia blogeja havaitsin vallalla olevaan maratonbuumiin. Seuraavassa silmään pisti Tukholman maratonin osallistumismaksu, järkyttävät 112 euroa. Maraton on kuitenkin myyty viimeisiä paikkoja vaille täyteen! Törmäsin usein ajatukseen “ei enää ikinä”. Mielestäni juoksemisessa on kuitenkin päinvastoin kysymys pitkäjänteisyydestä – Seuraavalla kerralla kovempaa!

Pyhäpäivä oli taas aamusta iltaan urheilua. Aamulla jäähallin käytävällä kollega huusi: “Heti aamusta viheltämässä, onko varusteet vielä edes kuivat eilisestä!” Peli saatiin vedettyä reippaasti ja jopa hävinneen joukkueen valmentaja kehui oikeudenjakoa. Matka jatkui ruokapöydän kautta Aviasport Areenalle mittaamaan piirinmestaruuskisojen keihäskaaria.

Pääsin lopulta itsekin verryttelemään tarkoituksena vauhdittaa poikien tonnin juoksua. Täysimittaista jalkapallokenttää kiertävällä juoksuradalla pidin kaksi kierrosta kolmenminuutin vauhtia ja viimeisen irroittelin omaa vauhtia. Reippaan kirikierroksen jälkeen tonnin loppuaika 2.54. 

Ajat eivät ole täysin vertailukelpoisia ulkoradoille, sillä tiukat mutkat jarruttavat ja pakottavat kiihdyttämään uudestaan aukeavalle suoralle. Harvassa hallissa pääsee kuitenkaan heittämään keihästä tosissaan. Teoriassa halliin mahtuisi lähes ysikymppinen kaari! Golffarit ovatkin ottaneet sankoin joukoin hallin käyttöön ja välittömästi kisojen jälkeen pelaajat olivat päätyrajalla rivissä lyömässä palloa takaverkkoon.

Päätin lähteä keväällä SM-maantielle. Haastan samalla kaikki maratonjuoksijat koettamaan kuntoaan hölkissä. Juokseminen kun alkaa mittarin vilkuttaessa kolmosella alkavia lukemia. Useimmille maraton on liian pitkä matka juoksemiseen. Toiset puolestaan juoksevat maratonin vielä Ironman kilpailuissa, mutta edes masokisti ei voi väittää siitä nauttivansa.

Tammikuusta vielä yhteenvetona 295km juoksua. Joulukuun lopun hevoskuuri, 165km kymmeneen päivään, pudotti alkuvuoden harjotuskertymää.