Tämän vuoden ensimmäinen kunnon
hiihtolenkki meni näköjään helmikuun puolelle. Jouluaattona tuli
pihamaalla 45min hiihdeltyä, mutta ehkä sitä ei voi laskea. Hiihto
oli tänään ihan sellaista kuin muistin: sukset ei luistanut,
palelsi ja otti päähän, ja ensimmäisen hiihtokerran kunniaksi
myös koski joka paikkaan ja kädet olivat loppu 1,5km kohdalla.
Lisäksi käsiin sattuivat vähingossa väärän tyylin sauvat, jotka
juuri ja juuri ylsivät maahan asti. Silti oli kyllä ihan kivaa. Ja
ei siinä mitään, vaikka ei olisi ollutkaan. Mitä pahempi lenkki
ja mitä pahemmassa säässä, sitä parempi mieli lenkin jälkeen.
Latuja Siilinjärvellä ei siis vielä
varsinaisesti ole, vaan ainoa pätevä hiihtopaikka löytyi järven
jäältä. Mittaa tälle ladulle kertyi noin 1km/kierros. Ura oli
vähän tukossa ja sauvat luistivat alla olevan jään takia.
Toisaalta tilanne olisi kyllä huomattavasti huonompi, jos sitä
jäätä ei siinä olisi ollut...
Normaaleina talvina hiihto on iso osa
treenaamistani. Esimerkiksi viime talvena jalkavaivojen vuoksi
hiihtokilometrejä minulle kertyi reilut 1700km, tälle talvelle
kysyinen luku on tällä hetkellä alle 20km. 13-vuotiaaksi asti
hiihdin kilpaa ihan tosissaan ja sen jälkeenkin vielä
satunnaisesti. En kyllä kadu yhtään, vaikka päälajiksi
valikoitui hiihdon sijaan kestävyysjuoksu. Juosta voi milloin vain
ja missä vain, mutta hiihto on monimutkaista ja kallista. Lisäksi
en hyväksy sitä, että hiihdossa suksella on niin iso merkitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti