Koululiikuntaa ja testijuoksu

Maanantaina paluu arkeen ja iltapäivällä korvaamaan lukion pakollisen liikunnan suorituksia. Pelasimme ryhmän sisäistä salibandyturnausta. Tosipeleissä maalit lasketaan ja silloin on onnistuttava vastustajaa useammin. Pelit kovenivat loppua kohden ja viimeisen pelin alussa sain vastustajan mailan jalkojenväliin.

Kuperkeikka ja isku parkettiin. Hammasta purren pelit jatkuivat, eihän ole edes vaihtoehto antaa vastustajan voittaa. Vanhasta muistista entisenä jääkiekkoilijana numero mieleen ja seuraavassa tilanteessa taklasin täydellä voimalla törkeästi kampittanutta pelaajaa. Täysin puhtaasti.

Tällöin liikunnanopettaja näkee tilanteessa rikkeen. Maalin johtoasemaa puolustaessa alkoi vastustajan salibandyharrastajaa ottaa luonnon päälle. Hän heitti 1-1 tilanteessa keskialueella pallon jalkojeni välistä ja lähti itse kiertämään ja juoksemaan pallon perään.

Pysähdyin aloilleni ja katsoin häntä silmiin. Hänen kaaduttuaan törmäyksessä alkoi itku markkinoilla: "Etkö vihellä mitään, estäminen?!" Pelin ainut oikein mennyt tuomio tai viheltämättä jättäminen. Kyllä opettajan pitäisi olla kiinnostunut itse pelistä sähköpostin tai sosiaalisen median sijaan ja parhaan kykynsä mukaan tuomita ottelua.

Liikuntatunnillakin pelataan voitosta, ja niin pitääkin olla. Kovaa ja rehellistä peliä. Jo pelin aikana, ja vielä paremmin sen jälkeen jaoin suoraa ja välitöntä palautetta. Kun pääsee itse pelaamaan ymmärtää paremmin erotuomarin vastuun junioriopeleissä. Jokainen tuomari tekee virheitä. Oikeutta täytyy kuitenkin jakaa oman parhaan kykynsä mukaan ja vähintään pelin jälkeen myöntää virheensä. Jokainen peli on kuitenkin pelaajille tärkein. Niin liikuntatunnilla, kuin valtakunnallisissa sarjoissakin.

Lopulta voitimme kaikki pelimme. Illalla kuitenkaan lenkki ei luonnistunut ollenkaan lonkan viiltävän kivun vuoksi. Onneksi päivässä turvotus laski ja lihakset vertyivät niin, ettei kaatuminen haitannut tämänpäiväistä 3000m testijuoksua.

Viikonloppu painoi vielä jaloissa ja vajaan yhdeksän kierroksen jälkeen kello oli pysähtynyt aikaan 10.20. Selkeästi ennätys, mutta ei kuitenkaan aivan mitä lähdin juoksemaan. SM- hallien jälkeen sain tutulta valmentajalta viestin: "Kesällä kovempaa, ja kovempana." Paremmin ei enää olisi voinut sanoa.

Abin kuulemma tunnistaa siivousinnosta. Ei täällä. Huomiseksi sääennuste valehtelee pakkasta, joten aamulla voitelen sukset ja illalla baanalle! Voi olla ettei allekirjoittanutta saa pois ladulta ennen valojen sammumista. Onneksi otsalampulla saa jatkettua iltaa myös valojen sammuttua.