Takana on kolme treeniä, ja urheilukenttäänkin on tullut tutustuttua. Juoksu on vielä vähän hukassa, mutta pistän matkustamisen piikkiin. Jospa se tästä. Muuten ollaan selvitty suhteellisen ongelmitta, pientä säätöä lukuunottamatta.
Huonolla kielitaidolla on selvinnyt hyvin, kun on yhdistellyt taiteellisesti viittä eri kieltä. Englanti, espanja, ruotsi, suomi ja savo ovat useaan kertaan päätyneet ihan samaan lauseeseenkin. Mutta ilmeisesti meistä on ainakin jotain tolkkua otettu.
Isona miinuksena olemme myös joutuneet toteamaan, että ruoka maksaa. Silti ollaan kyllä mahat saatu täyteen niin ravintolassa kuin ihan omilla kokkaustaidoillakin.
Eniten ongelmia on kuitenkin koitunut suuntavaistostani, joka on kyllä pitänyt huolen, että kävelykilometrejäkin kertyy ihan mukavasti. Kovasti aina luulen tietäväni, missä ollaan, mutta eilen teimme 20min kävelymatkaa reilut 1,5h, ja tänään sama homma. Tänään treeniseura totesikin aidatulla urheilukentällä, että ihana olla täällä karsinassa, kun kerrankin ei voi eksyä! No, kyllä nämä reitit vielä kahden viikon aikana tulevat tutuiksi.
Hotellihuone aiheutti saapuessa pientä hilpeyttä "kaatopaikkanäköaloineen" ja maksullisine telkkareineen. Avaimet saatiin respan sijaan ravintolasta, jossa ei tarvinnt edes todistaa henkilöllisyyttään ja henkilökunta ei puhunut sanaakaan englantia. Nyt ollaan kuitenkin kotiuduttu hyvin, ja nettikin saatiin toimimaan, ja hyvä niin, sillä sieltä löytyi hyviä uutisia niin jääkiekon kuin Putouksenkin osalta. Antskun finaaliinpääsyä juhlistimme
pasta carbonaaran kera.
 |
| Parvekkeelta avautuva näköala |
Huomenna aamulla ohjelmassa on aamulenkin lisäksi miesten 50km hiihdon katsomista, ja iltapäivällä joku reippaampi lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti